Kun politiikkaa puskee tulostimestakin
Syvimmät anteeksipyyntöni pienelle mutta uskolliselle lukijakunnalleni,
kun en ole ollut erityisen aktiivinen blogini suhteen lähiaikoina. Minua on
pitänyt kiireisenä omat opinnot ja työt. Lupasin viimeksi, että paneutuisin
seuraavalla kerralla Tinderiin ja paikalliseen treffikulttuuriin, mutta
tapahtumat Yhdysvalloissa ovat nyt eskaloituneet niin pahasti, että pyhitänkin
tämän kertaisen tekstini politiikalle. Siitä hyvästä toiset syvät
anteeksipyynnöt on paikallaan. Normaalistihan politiikka olisi huomattavasti
kuivempi aihe kuin ihmissuhteet, mutta nykyisen tilanteen huomioiden luulen,
että teitä ehkä jopa kiinnostaa tämä aihe. Tai sitten olette jo korvia myöten
täynnä koko vaaleja (minä ainakin alan olla) ja jätätte lukematta tämän tekstin
kokonaan.
Niinhän siinä sitten kävi, että oranssista tulee Valkoisen talon uusi
musta, mutta ennen kuin puhutaan tästä viikosta, käännän katseeni taaksepäin
tähän koko vaalisyksyyn. Jo elokuussa Syracusen FLTA-orientaatiossa meitä
kehotettiin välttelemään puhumasta amerikkalaisten kanssa politiikasta, koska
ohjaajiemme mielestä se saattaa nykyään olla varsin tulenarka aihe täällä. Noh,
tämän hienon ohjeen noudattaminen on kyllä ollut kaikin puolin mahdotonta sillä politiikka näkyy kaikkialla. Koska kyseessä on kapitalismin kuningasmaa,
on myös vaalit onnistuttu kaupallistamaan postikortteja myöten.
Berkelyläiset ovat yhteiskunnallisesti erittäin valveutunutta sakkia, ja
valtaosaa ihmisistä voisi poliittisesti kuvata progressiivisiksi ja
liberaaleiksi, kuten allaolevista kuvista voi aistia. Minulla ei ole antaa
mitään faktoja väitteeni tueksi, mutta uskallan silti vannoa, että jos Berkeley
olisi saanut päättää, Valkoiseen taloon astelisi tammikuussa Bernie Sanders.
Koska Bernietä ei voinut vaaleissa äänestää, valtaosa kuitenkin tuki Hillarya.
Kalifornia on tunnetusti demokraattien valta-aluetta, ja näissä vaaleissa
Hillary sai osavaltiossa noin 62 prosenttia äänistä. Alameda Countyssa, johon
Berkeley kuuluu, Hillary sai jopa 79 prosenttia äänistä (http://www.nytimes.com/elections/results/president).
Suomen opiskelijoittemme joukossa on yksi republikaaniksi tunnustautunut
henkilö, joka on ollut myös mukana Berkeleyn yliopiston
republikaaniopiskelijoiden järjestössä. Kysyin häneltä, paljonko ryhmässä on
jäseniä ja hän kertoi jäsenmäärän olevan noin 20. Kaiken kaikkiaan
yliopistossahan on noin 38 000 opiskelijaa, joten melko pienestä
vähemmistöryhmästä on siis kyse. Tämä kyseinen opiskelijammekaan ei muuten
äänestänyt vaaleissa Trumppia, joten häntä emme voi vaalien lopputuloksesta
ainakaan syyttää.
Median suhteen olen seurannut vaalisyksyä enimmäkseen suomalaisista
lähteistä, mutta sen kautta tapahtumista saa mielestäni hieman väärentyneen
kuvan. Amerikkalaisethan nimittäin äänestivät presidentinvaalien yhteydessä
monista muistakin asioista, kuten erinäisistä osavaltiolaeista, mahdollisista
senaatin jäsenistä, pormestareista ja ties mistä. Se, mistä kukin kansalainen
pääsi äänestämään, riippui tietysti hänen asuinpaikastaan. Berkeleyssä
äänestettiin esimerkiksi uudesta pormestarista ja ylimääräisen veron
maksamisesta kaupungin laadukkaan peruskoulun takaamiseksi. Pormestariksi
valittiin poliittisesti vasemmalle kallistunut, kaupungin historian nuorin (32
vuotta) ja ensimmäinen latinotaustainen henkilö Jesse Arreguín, ja kouluverokin
meni läpi.
Osavaltion tasolla Kaliforniassa äänestettiin presidentin lisäksi
esimerkiksi marihuanan laillistamisesta ja tuokin ehdotus meni läpi. Niinpä
Kaliforniassa 21-vuotias henkilö saa nyt omistaa 28,5 grammaa (1 unssi)
marihuanaa ja max. 6 marihuanakasvia. Vuoden 2018 alussa pilven kaupallinen
myynti tulee myös lailliseksi. Marihuanan polttamien ei kuitenkaan edelleenkään
ole sallittua julkisilla paikoilla, mikä ei tosin tunnu paikallisia paljon
hetkauttavan, jos minun hajuaistiini on uskominen. Empiirisen
pitkittäistutkimukseni perusteella haistan pilven keskimäärin 3,86 kertaa
päivässä.
Osavaltion ehkä koomisin äänestyksessä ollut asia oli California
Proposition 60, jossa äänestettiin siitä, onko pornotähtien pakko käyttää
kondomia elokuvien seksikohtauksissa. Ehdotus ei saanut kansan tukea taakseen
ja niinpä big johnit ja magic miket saavat edelleen heilutella heppejään vapaasti
kameran edessä ilman ahidstavaa ja epäesteettistä lateksista. Kupan pelko kyllä
säilyy, mutta ehkä se sitten vain on se hinta, minkä tuosta työstä joutuu
maksamaan, jos on Kalifornian asukkaita uskominen.
Koska ainakin täällä Kaliforniassa ja Berkelyssä asukkaat pääsivät
äänestävään ties mistä asiasta, äänestyslipuke eli ballot oli myös aika
mielenkiintoisen näköinen. Asun täällä reilun seitsemänkymppisen vuokraemäntäni
kanssa ja hän esitteli minulle äänestyslipukettaan, joka hänelle lähetettiin
ennakkoon, koska äänestyslomakkeen postittaminen on täällä mahdollista ja
ilmeisesti myös aika yleistä. Kuten kuvasta alhaalla näkyy, lomake oli pitkä
kuin nälkävuosi (sivujen molemmilla puolilla oli tekstiä). Koska kansalaiset
pääsevät äänestämään ihmisten lisäksi asioista, he saavat myös kotiinsa oppaan,
jossa kerrotaan, mitä jokainen lakialoite pitää sisällään ja ketkä poliitikot
sitä kannattaa ja miksi. Oppaan avulla äänestäjän on tarkoitus muodostaa oma
mielipide asiasta ja äänestää sen mukaan. Jokaiseen esillä olevaan asiaan ei
tarvitse välttämättä antaa ääntään suuntaan tai toiseen, jos ei halua tai osaa
sitä tehdä.
Tavallaan amerikkalainen äänestyssysteemi on mielestäni hyvä, jotta
kansalaiset saadaan mukaan päätöksentekoprosessiin. Toisaalta vaarana voi olla,
että koko äänestyslomake on niin luotaantyöntävä, että henkilö jättää
äänestämättä vaaleissa kokonaan. 14.11. julkaistussa lehtijutussa kerrottiin,
että äänestysprosentti näissä vaaleissa olisi ollut noin 60. Kaikkia ääniä ei
vieläkään ole laskettu, joten virallista lukua saadaan vielä odottaa. Niin.
Ääniä ei ole laskettu. Älkää minulta kysykö, miten ihmeessä tulokset ovat jo
selvillä, vaikkei kaikkia ääniä ole vielä laskettu älkääkä myöskään kysykö,
miksi ääniä lasketaan edelleen. Minähän olen ollut Suomessa monesti laskemassa
ääniä eri vaaleissa, joten en ymmärrä, miksi amerikkalaisten systeemi oikein
toimii näin hitaasti. Noh, ehkä parin miljoonan suomalaisäänen (heitin luvun
hatusta) laskeminen on vähän helpompaa kuin noin 150 miljoonan (tuonkin luvun
heitin samasta hatusta).
Miten sitten vaalisyksy on näkynyt katukuvassa? USA:ssahan kansalaisten
täytyy rekisteröityä, jotta pystyy äänestämään vaaleissa. Rekisetröitymisaika
meni umpeen 24.10. ja sitä ennen kaikkialla muistutettiin ihmisiä asiasta. Minuakin
kehotettiin moneen kertaan yliopiston kampuksella rekisteröitymään, johon piti
vain tokaista, etten ole Yhdysvaltain kansalainen enkä näin ollen voi
tietenkään rekisteröityä saati äänestää. Kaliforniassa järjestettiin jopa stand
up –komediakiertue nimeltään Jokes for Votes eri yliopistokampuksilla, jolla
houkuteltiin opiskelijoita rekisteröitymään äänestäjiksi ja tietenkin myös
äänestämään. Kiertue tuli myös Berkeleyn yliopistolle ja minä päätin mennä
show’ta katsomaan. Keikka oli ihan hyvä, vaikken kaikkia vitsejä tajunnut
kieliongelmien ja itselleni vieraiden kulttuuriviittausten vuoksi. Berkeley oli
kiertueen viimeinen etappi, ja koomikot osasivat kertoa, että kiertueen avulla
oli saatu yli 700 000 ihmistä rekisteröitymään äänestäjiksi Kaliforniassa,
joten kaitpa tapahtuma sitten oli ihan menestynyt.
Kun rekisteröitymisaika meni umpeen, alkoi kohkaaminen äänestämisen
puolesta. En tiedä onko tuntemuksessani mitään perää, mutta jotenkin mielestäni
kaikki äänestämisen tärkeydestä muistuttavat mainokset vaikuttivat minusta
siltä, että nimenomaan demokraattien kannattajia olisi kehotettu äänestämään
vaaleissa. Tätä ei tietenkään missään mainoksessa erikseen mainittu, mutta
mielestäni kampanjoitten taustalta huokui uhka siitä, mitä tapahtuu, jos
Trumpista tulee presidentti Hillaryn sijaan.
Suomalaisiin verrattuna amerikkalaiset, tai ainakin paikalliset ihmiset,
ovat näkemäni mukaan paljon avoimempia kertomaan, keitä poliitikkoja tai mitä yhteiskunnallisia
asioita kannattavat, kuten ehkä jo osasitte päätellä aikaisemmista kuvista.
Suomessa poliittiset mielipiteet ovat mielestäni enemmän tabuja. Vaalien alla
kaupungilla näki kantaaottavia puskuritarroja, rintanappeja ja etenkin
pihakylttejä. Erikoista kyllä, paikalliset tuntuivat ottavan enemmän kantaa
paikallispolitiikkaan kuin itse presidentinvaalikampanjaan. Valtaosalla
pihoista näki erilaisia kylttejä, joilla ilmaistiin oma poliittinen mielipide
joko uuden pormestarin tai jonkin lain suhteen. Vuokranantajanikin pihalla oli
pihakyltti pormestariehdokas Jesse Arreguín puolesta. Presidenttiehdokkaisiin
liittyävt kyltit olivat kuitenkin paljon harvemmassa, ja Trump-kylttiä en ole
nähnyt missään kaupungilla.
Vaikken ole yhtään Trumpin kannatuskylttiä nähnyt missään, en ole onnistunut
välttymään Turmpilta vaalisyksyn aikana. Eräs viikko syyskuussa meidän
toimiston Bluetooth-tulostin alkoi yht’äkkiä työntää itsekseen ulos paperia,
johon oli alareunaan tulostunut sana Trump tikkukirjaimin. Toimistossamme
sattui olemaan tuolloin paikalla IT-setä, joka oli korjaamassa työkaverini
tietokonetta ja hän osasi sanoa, että kyseessä on koko kampusta koskeva
ongelma. Yliopiston toimistojen langattomiin tulostimiin oli kuulemma alettu
jotenkin hienosti ohjelmoida ulkoa käsin eri komentoja, jolla tulostimet oli
saatu tulostamaan ties mitä. IT-sedän mukaan me pääsimme vähällä tässä
tapauksessa, sillä joidenkin toisten tulostimista oli tullut ulos hyvinkin
loukkaavia tekstejä. Tokaisin miehelle, että sen siitä saa, kun koulussa on
laadukas insinöörikoulutusohjelma – oppilaat keksivät vaihtoehtoista käyttöä
lahjoilleen. Mies sanoi, että yliopiston henkilökunta on melko varma, että
pilan takana on joku yliopiston ulkopuolinen taho, koska “Berkeleyn opiskelijat
keksisivät jonkin paremman tekstin tulostettavaksi kuin ‘Trump’”. No, oli miten
oli, minun piti silti käyttää työaikaani siihen, että sain Trumpin leikattua
pois tulostamistani papereista, mikä sai minut tykkäämään kyseisestä henkilöstä
yhä vähemmän.
Kaiken tämän kerrottuani voitte varmasti kuvitella, miten murtunut koko
Berkeleyn kaupunki tai koko Kalifornian osavaltio oli, kun 8.11. alkoi käydä
selväksi, että Trump voittaa pelin. Olin katsomassa vaalituloslähetystä
kollegani/pomoni Sirpan luona muutaman hänen ystävänsä kanssa. Kuuluin siihen
ihmisjoukkoon, joka oli varma Hillaryn voitosta ja niinpä kävin ostamassa
skumppapullon iltaa varten. En kuitenkaan koskaan korkannut pulloa. Tunnelma
Sirpan luona synkkeni hetki hetkeltä illan edetessä. Loppuvaiheessa iltaa yksi vieraista,
noin 60-vuotias amerikkalainen nainen, alkoi yht’äkkiä epätoivoissaan itkeä
ääneen. Hän vain itki ja ihmettelei, että “How is this happening? What are we
gonna do?”. Näky oli sydäntäsärkevä ja tulen sen varmaan muistamaan koko
loppuelämäni.
Vaalien tulos alkoi olla selvä vasta noin puolenyön aikaan Kaliforniassa,
joten ihmisten reaktiot vaalituloksista alkoivat näkyä vasta keskiviikona,
tosin naapurikaupungissa Oaklandissa olivat jotkut lähteneet protestoimaan ja purkamaan
kiukkuaan kaduille jo illalla. Keskiviikkona vuokranantajani ei poistunut kotoa
ollenkaan ulos koko päivänä, mikä oli tälle aktiiviselle tädille hyvin
epänormaalia. Normaalisti hänellä tuntuu olevan menoja enemmän kuin minulla,
vaikka hän on jo eläkkeellä. Myös yliopistolla oli jotenkin ankea tunnelma.
Laitoksemme henkilökunta tuntui pysyttelevän omissa oloissaan ja joitakin luentoja
oli jopa peruttu. Minäkin halusin reagoida vaalituloksiin pistämällä keskiviikkona
ja torstaina mustat vaatteet päälle sekä allekirjoittamalla 1538 muun fulbrightilaisen
kanssa huolestuneen mielipidekirjoituksen, jossa otimme kantaa Trumpin
vaalikampanjaan ja vaalitulokseen. Kirjoitus julkaistiin Huffington Postin
nettisivuilla ja minun nimeni löytyy allekirjoittaneiden joukosta numerolla
1111 (http://www.huffingtonpost.com/entry/an-open-letter-from-1500-fulbrighters-regarding-the_us_582b14aee4b02b1f5257a91b).
Keskiviikon jälkeenkin on alueella järjestetty paljon erilaisia
solidaarisuuteen kannustavia tapahtumia vaalitulosten myötä ja onpa maassa jo
suunnitteilla valtakunnallinen mielenosoitus Trumpin virkaanastujaispäiväksi
eli 21.1.2017. Mielenosoitus tapahtuu tällä alueella Oaklandissa ja Facebookin
mukaan tapahtumaan on ilmoittautunut täällä jo yli 12 000 ihmistä (https://www.facebook.com/events/299394117127175/).
Pitää ehkä lähteä itsekin paikan päälle ihmettelemään menoa. Se siitä
FLTA-orientaation ei politiikkaa –neuvosta.
Näyttävimmin vaalien tulokseen otti kantaa Berkeleyn lukiolaiset, jotka
päättivät jättää opiskelun keskiviikkona väliin ja lähteä protestoimaan
kaduille päätyen lopulta yliopistolle. Jos ihmettelet, miksi juuri lukiolaiset
ovat niin tuohtuneet vaalituloksista, saattaa yksi syy löytyä amerikkalaisesta
koulujärjestelmästä. Yhdysvalloissa lapsen ei tarvitse olla USA:n kansalainen
käydäkseen koulua aina lukioon saakka. Kansalaisuus vaaditaan vasta
korkeakouluopiskelijoilta. Niinpä lukioissa on varmastikin paljon laittomien
maahanmuuttajien lapsia, joiden puolesta lukiolaiset olivat huolissaan. Tämä on
tietenkin vain minun selitys lukiolaisten tuohtumiselle eli syitä oli varmasti
useita muitakin.
Kaiken kaikkiaan viime viikko oli siis todella raskas. Kysyin Sirpalta, joka on asunut Yhdysvalloissa jo kolmekymmentä vuotta, onko vaalituloksiin aikaisemmin reagoitu täällä yhtä voimakkaasti. Hänen mielestään ei. Ei kuulemma edes silloin, kun George W. Bush pääsi toiselle kaudelle. Jännä, miten
vaalitulos vaikuttikin niin kovasti yleiseen tunnelmaan. Toki elämä jatkuu
aikalailla samaan malliin kuin ennenkin täällä liberaalikuplassa, mutta eihän
sitä tiedä, mitä nämä seuravat neljä vuotta tuo tullessaan, varsinkin kun
republikaaneilla on nyt enemmistö sekä senaatissa että kongressissa. Onhan
tämä maa nähnyt historiassaan elokuvatähden Kalifornian kuvernöörinä (Arnold
Schwarznegger, republikaani) sekä
presidenttinä (Ronald Reagan, republikaani), joten ehkä tästäkin tv-pellestä
selvitään tavalla tai toisella. En tosin ihmettelisi yhtään vaikka Trumpille
kävisi JFK:t tässä seuraavan neljän vuoden aikana. Sen verran kiistanalainen
hahmo on kyllä kyseessä. Ironista kyllä, torstaina 24.11. Yhdysvalloissa vietetään Kiitospäivää.
Toivottavasti ihmiset keksivät aihetta kiitollisuuteen vielä vaalien
jälkeenkin.
