Ihme nimeltä Berkeleyn yliopisto

Koheesion nimissä on hyvä jatkaa siitä mihin viime kerralla jäin. Koska olen huono piirtämään, maalailin teille viimeksi jokseenkin rumaa ja karua kuvaa Berkeleystä, mutta lopetin tarinani kaupungin pieneen valopilkkuun eli Berkeleyn yliopistoon, joka on tämänkertaisen tekstini pääosassa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja sanonta pätee myös Berkeleyn yliopistoon. Tässä tekstissä kutsun koulua nimellä Berkeleyn yliopisto, vaikkei se laitoksen virallinen nimi ole. En vain jaksa kirjoittaa Kalifornian yliopisto, Berkeley, kuten koulun nimi kirjaimellisesti suomennettaisiin (University of California, Berkeley). Kutsun myös yliopistoa yksinkertiaisesti nimellä Berkeley, kuten sitä täällä kutsutaan. Koulun pirulainen on siis ominut koko kaupungin nimen käyttöön, ja tässä tekstissä Berkeley viittaa yliopistoon eikä kaupunkiin.

Syy yliopiston virallisen nimeen on yksinkertainen. Berkeley on osa University of California –kompleksia, johon kuuluu 10 julkista yliopistoa ympäri Kaliforniaa. Ainakin eräästä UCLA:sta olet saattanut joskus kuulla puhuttavan, joka siis on myös yksi UC-systeemiin kuuluvista yliopistoista. Muita UC-yliopiston sisältäviä kaupunkeja Los Angelesin lisäksi ovat muun muassa San Diego, Santa Barbara ja San Francisco. En oikein tarkalleen ottaen tiedä, miten paljon yliopistot toimivat yhteistyössä ja missä määrin ne ovat itsenäisiä. Eräs suomalaisnainen esimerkiksi opettaa syyslukukaudella ruotsia verkko-opetuksena Berkeleyn opetustiloja ja –teknologiaa käyttäen, mutta oppilaat ovat UCLA:ssa kirjoilla. Meidänkin suomen kursseille voisi muiden Univeristy of California –yliopistojen opiskelijat ottaa osaa netin välityksellä, mutta (onneksi) tänä syksynä ei sellaisia oppilaita ole ilmoittautunut kursseille. Kursseja opiskelijat siis ainakin voivat ottaa muista järjestelmän yliopistoista, mutta muista yhteyksistä yliopistojen välillä minulla ei ole mitään hajua.

Yleensähän se taitaa mennä yliopistomaailmassa niin, että mitä vanhempi yliopisto on, sitä arvostetumpi on myös sen status. Valtaosa Yhdysvaltojen huippuyliopistoista, kuten Yale, Harvard, Columbia Unversity ja MIT, ovat itärannikolla. Siellä ovat myös maan vanhimmat yliopistot, koska sinnehän se viisas valkoinen mies aikoinaan rantautui Euroopasta ensimmäiseksi. Berkeley on kuitenkin vanhin yliopisto University of California –systeemissä ja ilmeisesti vanhimpia yliopistoja Länsirannikolla. Länsirannikon kouluista se on myös arvostetuimpien joukossa. Koska Berkeley oli ensimmäinen koulu University of California –systeemissä, se on saanut omittua itselleen lempinimen Cal. Alueella näkeekin ihmisillä erilaista Cal-tekstillä varustettua rekvisiittaa päällään aina paidasta sukkiin. Jos siis joskus näet jossain Cal-tekstillä varustetun tavaran, tavaran omistaja on luultavasti opiskellut tai asunut Berkeleyssä tai käynyt alueella turistimatkalla (Victoria’s Secretillä näytti olevan myös oma pikku Cal-kokoelma valikoimissaan San Franciscon liikkeessä). CAL EI siis tarkoita Kaliforniaa eikä se ole mikään Kalifronian turistipaita. Eräs aasialaistyttö kertoi, että kun hän muutti Berkeleyyn opiskelemaan, hän alkuun luuli, että Cal on vain joku todella suosittu vaatemerkki alueella, kunnes tajusi, että Cal tarkoittaakin yliopistoamme. Tavarasta puheen ollen, yliopisto on brändännyt itsensä kyllä ihan tappiin, ja siitä todisteena suraavaa kuvamateriaalia.

Berkeleyn arvostuksesta kertoo sen sijoittuminen erinäisillä yliopistojen ranking-listoilla. Shanghain yliopistovertailussa Berkeley on maailmanlaajuisesti sijalla 3 ja Times-lehden ranking-listalla Berkeley on sijalla 10. Vertailun vuoksi Helsingin yliopisto oli tänä vuonna Shangain listalla sijalla 56 ja Timesin listalla sijalla 91. Yhdysvalloissa Berkeleytä pidetään maan parhaana julkisena yliopistona. Berkeleyn yliopiston henkilökunta on ahminut 6. eniten Nobel-palkintoja maailmassa ja monia muita arvostettua tiedepalkintoja, mikä on varmastikin yksi syy siihen, miksi koulu pärjää niin hyvin ranking-listoilla. Nobel-palkinnon saaneet berkelyläiset ovat muun muassa löytäneet Neptunium-alkuaineen, päässeet lähelle absoluuttista nollapistettä, selvittäneet hiilen toiminnan fotosynteesissä ja luoneet taluostieteen teorian kysynnän ja tarjonnan laista.  Kampuksella onkin erään tien varressa liuta parkkipaikkoja, jotka on tarkoitettu vain Nobelin palkinnon saaneille henkilöille. Saattaisi olla samanlaisella parkkipaikalla melko hiljaista suomalaisella yliopistokampuksella! Niin on kyllä itseasiassa Berkelyssäkin, sillä olen vain muutaman kerran nähnyt jonkun Bemarin parkissa Nobel-paikalla. Luulenkin, että parkkipaikat on tehty kampukselle ihan vain elvistelymielessä. Kaiken kaikkiaan 59 Berkeleyn entistä tai nykyistä tutkijaa on saanut tuon himoitun palkinnon, ja näistä vain 7 on tällä hetkellä vielä töissä yliopistolla (toiset ovat kuolleet tai muuten vain poistuneet yliopiston palkkalistoilta), joten ei ihme, jos Nobel-parkkipaikoilla on melko hiljaista.

Yliopistolta on myös valmistunut muita ihmisiä, jotka ovat ihan hyvin elämässään pärjänneet, vaikkeivät Nobel-palkintoa ole saaneet. Calissa on opiskellut muun muasa Kalifornian nykyinen kuvernööri Jerry Brown, Applen perustajajäsen Steve Wozniak, Inteliä perustamassa ollut Gordon Moore, Pakistanissa pääministerinä ja presidenttinä 1970-luvulla toiminut Zulfikar Ali Bhutto, maailman 100. rikkain ihminen Eric Schmidt sekä Star Trekissä näytellyt Chris Pine. Olenkin joskus miettinyt kampuksella kävellessäni, että täällä saattaa parhaillaan opiskella myös joku tuleva syövän parantaja tai uuden Facebookin keksijä.

Hyvästä maineesta on tietenkin paljon hyötyä yliopistomaailmassa ihan niin kuin elämässä yleensäkin. Maineenssa vuoksi yliopistolla käy esimerkiksi merkittäviä vierailijoita. Muutaman viikon kuluttua Esa-Pekka Salonen tulee Lontoon-orkesterinsa kanssa esiintymään ja ilmeisesti vetämään jonkinlaisen opetussession yliopiston omalle orkesterille. Tarkoitus olisi mennä tuolloin elämäni ensimmäiseen klassiseen konserttiin. Myöhemmin syksyllä yliopistolle tulee myös luennoimaan Steven Krashen, joka on soveltavan kielitieteen ja etenkin kielenoppimisen merkkihenkilöitä. Krashenin teorioita olen minäkin joskus aikanaan kouunpenkillä opiskellut, joten hänen luentoa odotan kyllä suurella mielenkiinnolla. Säikähdin oikein omaa nörttiyttäni, kun kuulin ensimmäisen kerran Krashenin vierailusta ja olin aidosti innoissani uutisesta samalla tavalla kuin joku voisi innostua kuullessaan vaikkapa Adelen tulevan keikalle Suomeen. Kaitpa minussa siis pieni akateemikko tuolla jossain syvällä sisällä asustaa.

Amerikkalaiset yliopistot elävät ja hengittävät osittain lahjoitusten turvin, minkä trendin haluttaisiin  nykyään Suomenkin yliopistoissa kasvavan, kun valtio kiristää kukkaronnyörejä ja yliopistorahoitusta. Lahjoituskulttuurissa on tosin suuret erot Suomen ja USA:n välillä. Vaikka jenkit nihkeilevät verojen maksamisen suhteen, he ovat oikein ahkeraa lahjoittajakansaa varsinkin, jos oman nimensä pääsee näkemään jossakin julkisella paikalla lahjoittajien listalla. Ilmeisesti amerikkalaiset antavat mieluummin rahansa johonkin konkreettiseen kohteeseen epämääräisen valtion sijaan, jolloin ei oikeasti näe, mitä hyötyä omasta panoksesta on kenellekään ollut. Alla on kuva yliopiston International Housen seinältä, johon on listattu kaikki ko. rakennuksen ja sen toimintaan liittyvien rahojen lahjoittajat vuonna 2014–2015. Ilmeisesti 500 dollaria lahjoittamalla pääsee vain Internation Housen ystäväksi, kun taas 2500 dollarilla pääsee diplomaatiksi. Jos rakennukselle heruu puoli miljoonaa, saakin jo globaalin rauhanlähettilään tittelin. Olisin halunnut olla paikalla, kun näitä nimiä eri summan lahjottaneille ryhmille on kehitelty. Global Embassador of Peace kuulostaa niin kankealta, että minä olisin lahjoittajana jo vetänyt puoli miljoonaani takaisin omalle pankkitililleni ja jäänyt odottelemaan parempaa nimiehdotuste, kuten vaikkapa The Queen of Everything. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, minkä tittelin saa, jos lahjoittaa rakennukselle miljoona dollaria. Mainittakoon loppuun vielä, että International Housessa sijaitsee yliopiston kv-toimisto ja siellä majoitetaan ja ruokitaan ulkomaalaisia kuin myös amerikkalaisia opiskelijoita huokeaan 20 000 dollarin lukuvuosihintaan. Hinta sisältää oman makuuhuoneen, mutta pesutilat joutuu jakamaan muiden kanssa eikä keittiötä ole käytössä ollenkaan, koska hintaan kuuluu kaikki ruoat. 

Koska Berkeleyn yliopiston useat entiset opiskelijat ovat menestyneet melkoisen mukavasti elämässään opintojen jälkeen ja koska yliopisto on tunnettu ympäri maailman, saa koulu melko paljon rahaa lahjoituksina, mistä todistuksena edellinen kuva. Vuonna 2015 Berkeley sai yhteensä yli 366 miljoonaa dollaria lahjotuksia, mikä oli 20. eniten lahoituksia amerikkalaisista yliopistoista. Olet saattanut lukea lähiakoina Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin hienosta visiosta kaikkien sairaukisen poistamisesta tai hoitamisesta 3 miljardilla dollarilla. Berkeleyn yliopisto pääsee toteuttamaan Markin suurta visiota yhdessä UC San Franciscon ja Stanfodin yliopiston kanssa uudessa 600 miljoonan dollarin lääketieteen tutkimuskeskuksessa. Lahjoitusten saamisessa Berkeleyn yliopistoa auttaa myös tietenkin koulun läheinen sijainti Piilaaksoon nähden, jossa elää ja työskentelee liuta IT-miljonäärejä, jotka eivät enää tiedä, minne työntäisivät rahojaan. Stanfordin yliopisto, joka sijaitsee lähestulkoon Piilaaksossa, sai muuten viime vuonna eniten lahjoituksia amerikkalaisista yliopistoista. Summa oli mukavat 1,6 miljardia dollaria. Tutkimuksen tekemiseen käytössä oleva raha sekä kunnia ja kuuluisuus kulkevat varmasti ainakin osittain käsi kädessä, joten ei ihme, että Berkeley (ja myös Stanford) ovat ahmineet Nobelin palkintoja. Laadukas tutkimus, raha ja menestyneet ihmset muodostavat täällä mukavan kehän Berkeleyn yliopiston ja alueen välillä.

Vaikka Stanfodin yliopisto ja Cal tulevatkin tekemään ja tekevät jo varmasti nytkin yhteistyötä tutkimuksen saralla, on Stanfordin ja Calin suhde verrattavissa Suomen ja Ruotsin väliseen vihasuhteeseen. Berkelyläiset inhoavat Stanfordia ja ilmeisesti tunne on molemmin puoleinen. Tästä todisteena seuraava kuva Berkeleyn yliopiston Harry Potter –klubin (?!) T-paidasta. Stanford on erittäin arvostettu yliopisto USA:ssa siinä missä Berkeleykin, joten koulujen välillä on jatkuva paremmuuskilpailu käynnissä. Seuraava ajatus on täysin minun oman mutu-tuntuman varassa, mutta yksi syy berkeleyläisten halveksuvaan suhtautumiseen Stafordia kohtaan voi johtua siitä, että Berkeley on julkinen yliopisto, kun taas Stanford on yksityinen. Berkeley siis saa rahaa valtiolta tai osavaltiolta tai kummaltakin, kun taas Stanford tulee toimeen omillaan. Tämä myös näkyy yliopistojen lukukausimaksuissa. Lukuvuosi Berkeleyssä maksaa kanditason opiskelijalle reilut 13 000 dollaria (hintaan ei sisäly muuta kuin oikeus opiskeluun), kun taas Stanfordiin pääsee opiskelemaan 45 000 dollarilla. Voisi siis ikävästi sanoa, että Stanfordiin pääsee opiskelemaan rahalla ja Berkeleyyn älyllä, mutta ilmeisesti tilanne ei ole näin mustavalkoinen. Olen kuullut, että Stanford jakaa paljon todella kattavia stipendejä vähävaraisille opiskelijoille, joten kyllä pelkällä älylläkin voi Stanfordin ovet avautua.

Ehkä juuri Berkeleyn amerikkalaisittain halpojen lukukausimaksujen vuoksi yliopisto ei mielestäni ole tunnelmataan erityisen elitistinen, mistä olen kyllä hyvin ilahtunut. Meno kampuksella on mielestäni aikalailla samanlaista kuin vaihto-opiskelukohteessani San Diego State Universityssä, joka ei paistattele missään ranking-listojen kärjessä. Oppilaat tuntuvat olevan ihan tavan tallukoita eikä kampuksella korosteta eirtyisemmin oman yliopiston ylemmyyttä. Tämä saattaa myös tosin johtua alueen muutenkin liberaalista ja rennosta elämänasenteesta tai ihan vaan kalifornalaisesta mentaliteetistä, mene ja tiedä.

Koska yliopisto on arvostettu, maantieteellisesti mielenkiintoisella alueella ja koulumaksut on melko matalat, monet myös pyrkivät Berkeleyyn opiskelemaan. Tänä vuonna hakijoita oli ennätysmäärä, kun 100 000 hakijan raja rikottiin. Heistä vain 17,5 % hyväksyttiin kouluun opiskelemaan. Voisi siis kuvitella, että opiskelijat ovat huippuälykkäitä, mutta eivät nuo minun mielestäni ole sen kummoisempia opiskelijoita kuin muutkaan. Yksi päivä suomen oppitunneilla opetimme oppilaille kansalaisuussanoja. Eräässä tehtävässä oppilaiden piti kirjoittaa eri henkilöiden kansalaisuuksia sen perusteella, missä kaupungissa he asuivat. Esimerkiksi kohta ”Jaan asuu amsterdamissa” aiheutti viisaille berkeleyläisille onglemia. Heidän olisi siis pitänyt jatkaa lausetta toteamalla ”…Hän on hollantilainen”. Ilmeisesti ongelma tehtävässä ei ollut suomen kieli, vaan se, että oppilaat eivät tienneet missä maassa Amsterdam on, joten kyllä berkeleyläisilläkin on vielä paljon opittavaa elämässä.

On yksi ihmisryhmä, joita ei normaalit hakuprosessit koske yliopisto-opintoihin hakemisessa Yhdysvalloissa ja he ovat nuoret huippu-urheilijalupaukset. Amerikkalaisissa yliopistoissa urheilulla on erittäin suuri rooli. Urheilutilat ovat erittäin laadukkaat ja osa opiskelijoista hyväksytään kouluun opiskelemaan pääosin heidän urheilullisten taitojen vuoksi. Berkeleyn hyvän maineen takia koulu houkuttelee siis myös joukkoonsa hyvin sporttisia opiskelijoita. On ilmeisesti suhteellisen helppo saada taitavia urheilijoita opiskelemaan Berkelyyn vilauttelemalla urheilustipendiä heidän nenän edessään. Berkeleyn yliopiston erinomaisuudesta kertookin myös sen menestyminen olympialaisissa. Valtaosa Yhdysvaltain olympiajoukkueen urheilijoistahan tulee amerikkalaisita yliopistoista, ja vuoden 2016 olympialaisiin Berkeley lähetti 41 urheilijaa sekä 9 valmentajaa tai muuta tukijaa ja tuliaisiksi Brasiliasta he toivat 5 pronssia, 4 hopeaa ja 12 kultaa eli yhteensä 21 mitalia. Esimerkiksi 3 kultamitalia voittanut uimari Ryan Myrphy opiskelee Berkeleyssä. Olen siis hyvin mahdollisesti saattanut törmätä yliopistolla tietämättäni tuoreeseen olympiavoittajaan. Käännetään nyt vielä vähän veistä haavassa ja muistutetaan, että Suomihan lähetti kisoihin 54 urheilijaa, joista yksi ylsi pronssimitaliin. Veistä voi kyllä myös kääntää berkelyläisten haavassa: Stanfordin yliopiston opiskelijat saivat 27 olympiamitalia Riosta ja sekös berkeleyläisiä ärsyttää. Amerikkalaisista yliopistoista Stanfordin opiskelijat toivatkin olympialaisista eniten mitaleja, mutta Berkeleyn yliopisto tuli hyvänä kakkosena yhdessä University of Southern Californian kanssa. Ei ole varmaankaan sattumaa, että kalifornialaiset yliopistot ovat tämän listan kärjessä, täällä kun on sään vuoksi aika mainiot olosuhteet urheilulle ympäri vuoden. Tässä esimerkiksi kuva yliopiston Memorial Stadiumilta, jossa pelataan yliopiston jalkapallopelit, jossa kuvanottohetkellä joukko opiskelijoita oli pelaamassa ”amerikkalaista frisbeetä” tai siltä se ainkin minun silmiini näytti. Marraskuussa olisi itseasiassa Berkelyn ja Stanfordin välinen jalkapallomatsi kyseisellä stadionilla, mikä tulee varmasti olemaan herkullinen peli, kun tietää yliopistojen asenteen toisiaan kohtaan, joten sinne yritän kyllä mennä katsomaan elämäni ensimmäistä amerikkalaista jalkapallomatsia. Liput otteluun vain maksavat halvimmillaan 60 dollaria. Täällä ainoastaan ensimmäisen vuoden opiskelijat pääsevät ilmaiseksi peleihin ja muut ovat maksavia asiakkaita, mikä on minusta todella outoa. San Diegossa opiskelijat pääsivät kaikkiin urheilumatseihin, tai ainakin koripallomatseihin, ilmaiseksi.

Melko karun oloisesta kaupunkikuvasta huolimatta Berkelyn kaupungilla on siis paljon aihetta olla ylpeä. Ehkä kaupungin ei tarvitse välittää erityisemmin ulkoisesta habituksestaan, kun alueella on niinkin kova vetonaula kuin UC Berkeley. Mitä sitä turhaan katuja siivoamaan roskista ja rakennuksia kunnostamaan. Pääasia, että Nobel-voittajilla on tilaa parkkeerata.

BERKELEEN KAUPUNKI! EIKÄKU BERKELEYN KAUPUNKI!

Hei sinä just siinä. Luet parhaillasi blogia, joka keskittyy minun työharjoitteluvuoteeni suomen kielen apuopettajana Kaliforniassa Berkeleyn yliopistossa. Oi Kalifornia! Tuo upeiden surffirantojen  ja –miesten pyhättö, jossa ihmiset näyttävät kauniilta ja rikkailta, aurinko paistaa ympäri vuoden ja porukka kulkee bikineissä joulukuussakin, jolloin Suomessa värjötellään kirkasvalolamppujen alla. Palmupuut huojuvat vienossa tuulenvireessä, ihmiset esittelevät valkaistua jenkkihymyään tutuille ja tuntemattomille, kaikkialla on ihanan rentoa eikä huolta ole huomisesta. Jotain tällaisia mielikuvia päähäsi saattoi juolahtaa, kun mainitsin Kalifornian. Tässä tekstissä tulen murskaamaan nuo kauniit mielikuvasi tästä osavaltiosta. Todellisuus ei nimittäin aina ole sitä, miltä se televisioissa näyttää. Olen nyt elänyt kolme viikkoa Berkeleyssä, joten alan vasta pikkuhiljaa tottua ja sopeutua ympäristööni, mutta nämä hetket on myös ehkä hedelmällisintä aikaa kaupungin erikoisten ominaisuuksien havaitsemiseen. Puolen vuoden päästä olen jo niin tottunut näkemääni, etten enää muista, millaisena näin kaupungin matkani alkupuolella. Niinpä tämä teksti keskittyy kuvailemaan ensivaikutelmaani Berkeleyn kaupungista.

Heti alkuun täytyy todeta, että Berkeley ei ole kaunis kaupunki. Unohtakaa siis täydelliset hiekkarannat ja upeat palatsimaiset kodit. Täällä talot ovat vähän rähjäisiä ja kadut todella roskaisia. Ei ole esimerkiksi mitenkään erikoista törmätä kävelykadulla hylättyyn kenkäpariin tai paidanriepuun, kuten kuvista voi päätellä. Jälkimmäinen kuva on naapurikaupungista Oaklandista, mutta sama näkymä voisi ihan hyvin tulla vastaa Berkeleyssä. Orientaatiossa eräs yliopiston henkilökunnan jäsen sanoi meille, että tulevien oppilaiden vanhemmat kauhistelevat Berkeleyn kaduilla kävellessään, miten likaista kaikkialla on. Amerikkalaisilla on tapana vähän liioitella, mutta tuota väitettä en lähtenyt mielessäni heti kumoamaan.

Berkeleyssä ei myöskään ole pilvenpiirtäjiä tai muita suuria toimistorakennuskomplekseja. Niinpä pukumiehet ja viimeisen päälle laittautuneet toimistonaiset puuttuvat myös kaupunkikuvasta. Kaikki ihmiset pukeutuvat täällä todella rennosti, ja olen myös huomannut että naiset meikkaavat täällä yllättävän vähän. Ulkonäköön ei siis panosteta ihan kauheasti, mikä sopii minulle vallan mainiosti. Toki pyrin näyttämään asialliselta ja siistiltä töissä, mutta en meikkaa kuin erityistapauksissa. On kyllä ihana kulkea huolettomasti kaduilla miettimättä miltä näyttää, kun ei täällä kukaan kiinnitä kenenkään ulkonäköön mitään huomiota. Kun kaupunki on vähän rupsahtanut, saa kaupunkilaisetkin olla vähän nuhjuisia.

Berkeleystä on myös turha etsiä niitä Kalifornian kuuluja hiekkarantoja. Minä asun vajaan kahden kilometrin päässä San Franciscon lahdesta, joka on osa Tyyntä valtamerta, mutta jos kävelen kotoani suoraan merelle päin, maisema karuuntuu askel askeleelta. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, Berkeleyn rantaviivan läheisyydestä löytyy kalliiden asuntojen ja hiekkarantojen sijaan rumia tehdashalleja, isoja maanteitä ja junaratoja. Toisin kuin suomalainen voisi luulla, meren rannassa asuu vain kodittomat sillan alla. Rannasta löytyy kyllä varsin viihtyisä Berkeley Marina, josta seuraava kuva on otettu. Alueella on mailin eli 1,6 kilometriä pitkä laituri merelle, mutta se on koko minun vierailun ajan kiinni yleisöltä remontin vuoksi. Keskustelin eräänä päivänä yhden paikallisen naisen kanssa ja ihmettelin ääneen sitä, miten meren rannasta ei löydykään kaupungin upeimmat huvilat. Nainen mietti hetken asiaa, ja tokaisi, että eihän siellä kukaan halua asua, kun siellä on niin kylmä. Suomalaisella oli tässä vaiheessa pokassa pitelemistä.

Muualla päin Kaliforniaa olen toki nähnyt upeita taloja meren rannoilla, mutta vaikka Berkeley on tässä tapauksessa poikkeus, niin yksi kiinteistöihin liittyvä seikka pitää varmaan paikkaansa ympäri Kaliforniaa, Berkeley mukaan lukien. Yleensä nimittäin todella hienoja asuntoja löytyy kauempaa meren läheisyydestä kukkuloilta (hills = kukkulat). Näin myös on asian laita varmasti Berkelyssä, vaikken ole päässyt tätä vielä todistamaan omin silmin. Alueet kuten Berkeley Hills, Hollywood Hills ja Beverly Hills sijaitsevat ylhäällä kukkuloilla eristyksessä ihmisvilinältä, alueilta on upeat maisemat kauas horisonttiin eikä näihin paikkoihin yleensä pääse helposti julkisilla kulkuvälineillä, mikä vähentää alueelle ”kuulumattomien” ihmisten määrää. Niinpä ne ovat turvallisia alueita ja näköalojen vuoksi myös kalliita. Tämmöisen yleistyksen uskallan Kaliforniasta tehdä, mutta saatan myös olla asian suhteen väärässä, joten kannattaa suhtautua vähän skeptisesti tähän havaintooni.

Kukkulat ovat osa Kaliforniaa usealla alueella, koska valtaosa osavaltiosta muodostuu havaintojeni perusteella siten, että meren rannassa on litteää ja sisämaahan tullessa maanpinta nousee kohti kukkuloita. Näin myös Berkeleyssä ja niinpä matka yliopistolle kotoani merenrannan lähesiyydestä kohti sisämaata on hyvin loivaa mutta lähes jatkuvaa ylämäkeä, kunnes yliopiston kampuksella ylämäki jyrkkenee. Kampus sijaitsee kokonaan ylämäessä, mistä kukaan ei ollut minua varoittanut ennakkoon. Onnistuin vihdoin hankkimaan itselleni pyörän ja kun saavun työmatkan päätteeksi toimistolle, olen saanut jo melko hyvän aamutreenin ja hien otsaan, kiitos jatkuvan ylämäen. Toisaalta Berkeleyssä on todella helppo suunnistaa maantiedon vuoksi: kukkulat on idässä ja meri lännessä, joten oman kulkusuunnan pystyy lähes aina tarkistamaan katsomalla ympärille.

Vaikka Berkeley ei näytä alueena kovin kummoiselta, on se silti erittäin kallis paikka asua, vaikkei kalliilla kukkuloilla eläisikään. Vuokrat ovat todella korkeita, puhumattakaan asunnon omistamisesta. Esimerkiksi tämä kolmen huoneen unelmien koti irtoaisi 575 000 dollarilla (toivottavasti linkki toimii: http://www.realtor.com/realestateandhomes-detail/1620-Chestnut-St_Berkeley_CA_94702_M10124-60068#photo14). Koska talojen hinnat ovat niin naurettavissa lukemissa, myös vuokrat ovat tietenkin korkeat. Minähän maksan vuokraa omasta kalustetusta huoneesta 650 euroa kaikkien muine asumiskuluineen, ja keittiön ja vessan jaan vuokranantajani kanssa. Omaa Jyväskylän-kaksiotani alivuokraan parhaillaan kalustettuna samaan hintaan. Vaikka olenkin ehkä hieman objektiivinen näin sanomaan, niin sanonpa silti, että minun alivuokralaiseni saa kyllä enemmän rahoilleen vastinetta, jos pelkistä asumisoloista puhutaan. Talo, jossa täällä asun ei ole erityisen huono, mutta kyllä 90-luvun lopulla rakennettu saunallinen kaksio lasitetulla parvekkeella voittaa yhden makuuhuoneen mennen tullen. Toisaalta, perjantaina minua odotti kotona vastaleivottu sipulipiirakka, joten kyllä tässäkin asumismuodossa on omat hyvät puolensa.

Koska Berkeleyn asumiskustannukset ovat niin korkeat, seuraa siitä luonnollisesti asunnottomuutta. Berkeleyssä on uskomattoman paljon kodittomia ja heihin törmää jatkuvasti. Asunnottomuus ei katso ikää eikä etnisyyttä. Kaduilla näkee niin nuoria kuin vanhoja sekä mustia, latinoja ja valkoihoisia. Koditomien vuoksi kaduilta löytää usein noita edellä mainittuja hylättyjä vaatteita ja muita tavaroita. Omien havaintojeni perusteella kodittomat ei pyöri missä tahansa kaupungilla, vaan he yleensä ryhmittyvät tietyille alueille. Jostain kumman syystä kaupungin ainoan McDonald’sin etuosa tuntuu olevan monen kantapaikka. Olen pohtinut syytä moiseen ja tullut siihen tulokseen, että he pyörivät siellä joko halvan ruoan vuoksi tai sitten ottaakseen kantaa. Jostain syystä uskon jälkimmäiseen. Linja-autopysäkki, jolta hyppään yliopistolle vievän linja-auton kyytiin, sijaitsee Urban Mattress eli vapaasti suomennettuna Kaupungin patja –nimistä sänkyliikettä vastapäätä. Eräänä aamuna minua hieman huvitti (vaikkei saisi), kun eräs koditon henkilö nukkui maassa liikkeen näyteikkunoiden edessä. Siinäpä urbaania patjaa kerrakseen! Olen melko varma, että väsynyt kaduntallaaja ei ollut valinnut nukkumispaikkaansa sattumalta. Jos olisin kehdannut, olisin ottanut kuvan.

Syy, miksi luulen kodittomien kantapaikkojen olevan kannanotto eikä käytännön ja rahapulan luoma välttämättömyys on se, että berkeleyläiset tuntuvat olevan yhteiskunnallisesti valveutunutta ja ehkä hieman hippimäisiä kansaa. Kaupunkilaiset eivät tunnu kannattavan suuria ketjufirmoja, minkä puolesta puhuu esimerkiksi se, että kaupungissa on vain yksi Starbucks ja yksi McDonald’s ja lähin Walmart on automatkan päässä Berkeleyn ulkopuolella. Vaateliikkeitä täällä on todella vähän ja ainoa tähän mennessä huomaamani ketjuliike vaatteiden osalta on Urban Outfitters. Täytyy tosin tähän väliin huomauttaa, että Berkeley on todella pieni pinta-alaltaan. Koska neliökilometrit ei kerro kenellekään yhtään mitään, kuvaa kaupungin kokoa paremmin mielestäni se, että se on pienempi kuin kolme Helsinki-Vantaan lentokenttää. Väkiluku on kuitenkin samaa kokoluokkaa Lahden kanssa, joten aika tiheässä täällä ollaan. Asiakkaita suurille firmoille siis riittää, kun ottaa huomioon vielä muut lähikaupungit, ja niinpä valtaosa suurista firmoista on kyllä pystyttänyt toimipisteen alueelle, mutta ne ovat Berkeleyn ulkopuolella. Berkeley ei toisin sanoen ole missään nimessä mikään shoppailijan paratiisi, mutta sitä varten naapurista löytyy esimerkiksi San Francisco, joka onkin shoppailumahdollisuuksiltaan jotain aivan toista luokkaa.

Berkeleyläisten protesti suuria ketjuliikkeitä kohtaan on osa alueen ja yliopiston väen yhteiskunnallista valveutuneisuutta. Lukuvuotta ei ole ehtinyt kulua vielä kuukauttakaan ja olen jo nähnyt kampuksella protestin eläinkokeita ja miesten ympärileikkausta vastaan sekä yliopiston ”ei-akateemisten” työntekijöiden marssin korkeampien palkkojen puolesta. En tiedä, saavatko mielensäosoittajat mitään aikaiseksi protesteillaan, mutta onhan se ihana avautua, jos joku asia vituttaa. Yksi päivä päivittelin erään naisen kanssa linja-autossa sitä, miten meidän käyttämämme vuoron linja-autoja kulkee aivan liian harvoin, ne ovat aina myöhässä ja tupaten täynnä matkustajia. Keskustellessamme täti veti repustaan esiin nivaskan lappuja, joille oli kirjoittanut paikallisen linja-autofirman asiakaspalvelun puhelinnumeron. Hän sanoi jakelevansa niitä ärtyneille matkustajilla ja kehotti meitä valittamaan asiasta puhelimitse. Niinhän se on, että asiat eivät muutu, jos niistä ei valita. En silti soittanut numeroon. Tänään kävin katufestareilla, joita voisi verrata suomalaisiin markkinoihin. Torin sijaan tapahtumapaikkana oli vain katu. Siellä eräässä kojussa mies myi erinäköisiä käsin tehtyjä ”läpysköitä”, jossa jokaisessa luki jollain kielellä sana rauha. Löytyipä joukosta myös suomen kielen rauha. Mieleni olisi tehnyt alkaa päteä ja kertoa miehelle, että kun suomen kielessä toivotetaan jotain, pannaan sana partitiiviin (rauha à rauhaa, hyvä syntymäpäivä à hyvää syntymäpäivää), mutta annettakoon tämmöinen pieni tyyliseikka anteeksi paikalliselle rauhaa rakastavalle hipille.

Hippimäisyys ja jonkinasteinen vasemmistolaisuus, mitä ikinä se sitten USA:ssa tarkoittaakaan,  näkyy myös politiikassa. Vuokranantajani oli esimerkiksi kampanjoimassa Bernie Sandersin puolesta enkä ole vielä törmännyt yhteenkään Trumppia kannattavaan puskuritarraan kenenkään autossa. Tällä viikolla yliopiston orientaatiossa kansainvälisen toimiston henkilökunnan jäsen puhui jostain tylsästä byrokratia-asiasta ja käytti termiä ”it trumps off”. En oikein tiedä, mitä se tarkoittaa (olen todella huono fraasiverbeissä ja tarkoituksena olisi ostaa täältä jonkinlainen fraasiverbisanakirja), mutta kommenttinsa jälkeen nainen sanoi ”I hate that we have to say trump”, mikä kuvasi mielestäni hyvin paikallisten suhtautumista tuohon kiistanalaiseen hahmoon. Yliopistolta kyllä löytyy oma järjestö republikaaniopiskelijoille, ja luinpa Facebookista lehtiartikkelin yliopiston opiskelijasta, joka osallistui Trumpin vaalikampanjaankin, mutta voi sitä negatiivisen nettikirjoittelun määrää, jonka artikkeli sai aikaan! Pari päivää sitten kampuksella kävellessäni näin kaukana edessäni istuvan penkillä nuoren, melko tukevan valkoihoisen pojan puku päällä. Asiallisen, mutta hieman pöhöttyneen lookin pilasi totaalisesti hirveä punainen lippalakki. Kun kävelin pojan ohi, mitä näinkään lippalakissa lukevan? ”Make America Great Again”, mitäpä muutakaan.

Itse asiassa voisi kuvitella, että täälläpäin olisi paljon enemmän Trumpia kannattavia maahanmuuttokriitikoita, koska Berkeleyssä asuu uskomattoman paljon eri kulttuurin ja etnisen taustan omaavia ihmisiä. Eräs mies sanoi, että täällä Bay Areassa, johon kuuluu mm. Berkeley, San Francisco, Piilaakso ja San José, 51 prosenttia paikallisista puhuu kotona muuta kieltä kuin englantia. Tuota tilastoa on helppo uskoa. Etenkin aasialaisten ja intialaisten määrä on äärimmäisen suuri. En tietenkään voi tietää ihmisten kasvojen perusteella, mistä he ovat kotoisin, ja ovatko he muuttaneet USA:han vuosi vai 30 vuotta sitten vai ovatko he asuneet koko elämänsä USA:ssa, mutta ulkonäön ja etenkin puheen perusteella väitän, että välillä valkoihoiset amerikkalaiset ovat täällä vähemmistönä. Tämä on tilanne esimerkiksi usein linja-autossa, kaupassa tai vaikkapa tennistunneilla, joilla olen alkanut käymään.

Koska kaupungin väestö on lähtöisin ympäri maapalloa, on Berkeleyssä erinomaiset elintarvikevalikoimat kaupoissa. En ole eläessäni nähnyt niin paljon erilaisia vihanneksia ja hedelmiä kuin täällä eräässä paikallisessa kaupassa, ja mikä hienointa, monet kaupan tuotteista on peräisin Kaliforniasta! Uskon, että täällä pystyy kokkaamaan lähestulkoon mitä tahansa, kunhan vain tietää, mistä etsiä ruokatarvikkeita. Kaupungin etninen kirjo näkyy myös ravintoloiden määrässä ja laadussa. Vaikka kaupungissa on vain Lahden verran asukkaita, täällä on varmasti Helsingin verran ravintoloita ja kahviloita. Minunkaan ei tarvitse kauas kotoa kävellä, kun vastaan tulee donitsipaikka, bagel-kuppila ja kuulemma oikein hyvä sushi-ravintola. Ilmeisesti ravintoloita kuitenkin myös suljetaan melko nopeaan tahtiin, jos bisnes ei kannata. Minulle tulee Facebookin sivuille uutisartikkeleita Berkeleyn paikalliselta sanomalehdeltä, ja tasaisin väliajoin artikkelit koskevat jonkin paikallisen ravintolan sulkeutumista.

Mainitisin tekstissä aiemmin, miten uusien yliopisto-opiskelijoiden vanhemmat kauhistelevat Berkeleyn likaisuutta. Henkilö, joka asian mainitsi, jatkoi kuitenkin sanomalla, että kunhan vanhemmat pääsevät kampukselle, he huokaisevat helpotuksesta ja tuumaavat, ettei täällä niin kamalaa olekaan. Niin, yliopisto on Berkeleyn sydän kaikella mahdollisella tavalla. Berkeley on tunnettu maailmanlaajuisesti yliopistostaan. Yli 100 000 opiskelijaa haki opiskelemaan yliopistolle täksi lukuvuodeksi! Se on kaupungin suurin työnantaja, se tuo alueelle paljon rahaa ja viisaita ihmisiä ympäri maapalloa ja se on ehkä kaupungin kauneinta aluetta. Jos rähjäiset talot ja kadut alkaa ahdistaa, voi maailmaa tulla pakoon yliopistolle ja katsella kampuksen upeita rakennuksia.  Ilman yliopistoa Berkeley olisi varmasti hyvin erilainen. Täällä ei olisi läheskään näin paljon eri kansalaisuuksia eikä varmaan myöskään niin paljon kodittomia, kun asuntojen vuokrat olisivat kohtuullisempia. Kun kello lähenee kuutta illalla, ja yliopistoväki palaa koteihinsa, kaupunki hiljenee hyvin äkkiä. Liikkeet menevät täällä kiinni todella aikaisin ja liikenne rauhoittuu nopeasti. Myös viikonloput tuntuvat jotenkin hiljaisilta ja seesteisiltä, kun akateemikot ovat poissa liikenteestä. Ilman yliopistoa minäkään en tietenkään olisi täällä ihmettelemässä kaupungin menoa. Olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan täällä olla, ja vaikka tekstistä ehkä oli luettavissa rivien välistä pientä negatiivisuutta kaupunkia kohtaan, huomaan tykästyväni kaupunkiin päivä päivältä enemmän. Jos minua ei ala näkymään Suomessa toukokuun loppupuolella, kun viisumini menee umpeen, tulkaa etsimään minua Berkeleyn McDonald’sin edustalta, jonne olen saattanut jäädä elämään laittoman ja kodittoman maahanmuuttajan elämää, kun en ole halunnut palata takaisin Suomeen. Rauhaa ja rakkautta kaikille!