BERKELEEN KAUPUNKI! EIKÄKU BERKELEYN KAUPUNKI!
Hei
sinä just siinä. Luet parhaillasi blogia, joka keskittyy minun
työharjoitteluvuoteeni suomen kielen apuopettajana Kaliforniassa Berkeleyn
yliopistossa. Oi Kalifornia! Tuo upeiden surffirantojen ja –miesten pyhättö, jossa ihmiset näyttävät
kauniilta ja rikkailta, aurinko paistaa ympäri vuoden ja porukka kulkee
bikineissä joulukuussakin, jolloin Suomessa värjötellään kirkasvalolamppujen
alla. Palmupuut huojuvat vienossa tuulenvireessä, ihmiset esittelevät valkaistua
jenkkihymyään tutuille ja tuntemattomille, kaikkialla on ihanan rentoa eikä
huolta ole huomisesta. Jotain tällaisia mielikuvia päähäsi saattoi juolahtaa,
kun mainitsin Kalifornian. Tässä tekstissä tulen murskaamaan nuo kauniit
mielikuvasi tästä osavaltiosta. Todellisuus ei nimittäin aina ole sitä, miltä
se televisioissa näyttää. Olen nyt elänyt kolme viikkoa Berkeleyssä, joten alan
vasta pikkuhiljaa tottua ja sopeutua ympäristööni, mutta nämä hetket on myös
ehkä hedelmällisintä aikaa kaupungin erikoisten ominaisuuksien havaitsemiseen.
Puolen vuoden päästä olen jo niin tottunut näkemääni, etten enää muista,
millaisena näin kaupungin matkani alkupuolella. Niinpä tämä teksti keskittyy
kuvailemaan ensivaikutelmaani Berkeleyn kaupungista.
Heti
alkuun täytyy todeta, että Berkeley ei ole kaunis kaupunki. Unohtakaa siis
täydelliset hiekkarannat ja upeat palatsimaiset kodit. Täällä talot ovat vähän
rähjäisiä ja kadut todella roskaisia. Ei ole esimerkiksi mitenkään erikoista
törmätä kävelykadulla hylättyyn kenkäpariin tai paidanriepuun, kuten kuvista
voi päätellä. Jälkimmäinen kuva on naapurikaupungista Oaklandista, mutta sama
näkymä voisi ihan hyvin tulla vastaa Berkeleyssä. Orientaatiossa eräs
yliopiston henkilökunnan jäsen sanoi meille, että tulevien oppilaiden vanhemmat
kauhistelevat Berkeleyn kaduilla kävellessään, miten likaista kaikkialla on.
Amerikkalaisilla on tapana vähän liioitella, mutta tuota väitettä en lähtenyt
mielessäni heti kumoamaan.
Berkeleyssä
ei myöskään ole pilvenpiirtäjiä tai muita suuria toimistorakennuskomplekseja.
Niinpä pukumiehet ja viimeisen päälle laittautuneet toimistonaiset puuttuvat
myös kaupunkikuvasta. Kaikki ihmiset pukeutuvat täällä todella rennosti, ja
olen myös huomannut että naiset meikkaavat täällä yllättävän vähän. Ulkonäköön
ei siis panosteta ihan kauheasti, mikä sopii minulle vallan mainiosti. Toki
pyrin näyttämään asialliselta ja siistiltä töissä, mutta en meikkaa kuin
erityistapauksissa. On kyllä ihana kulkea huolettomasti kaduilla miettimättä
miltä näyttää, kun ei täällä kukaan kiinnitä kenenkään ulkonäköön mitään
huomiota. Kun kaupunki on vähän rupsahtanut, saa kaupunkilaisetkin olla vähän nuhjuisia.
Berkeleystä
on myös turha etsiä niitä Kalifornian kuuluja hiekkarantoja. Minä asun vajaan
kahden kilometrin päässä San Franciscon lahdesta, joka on osa Tyyntä
valtamerta, mutta jos kävelen kotoani suoraan merelle päin, maisema karuuntuu
askel askeleelta. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, Berkeleyn rantaviivan
läheisyydestä löytyy kalliiden asuntojen ja hiekkarantojen sijaan rumia
tehdashalleja, isoja maanteitä ja junaratoja. Toisin kuin suomalainen voisi
luulla, meren rannassa asuu vain kodittomat sillan alla. Rannasta löytyy kyllä
varsin viihtyisä Berkeley Marina, josta seuraava kuva on otettu. Alueella on
mailin eli 1,6 kilometriä pitkä laituri merelle, mutta se on koko minun
vierailun ajan kiinni yleisöltä remontin vuoksi. Keskustelin eräänä päivänä
yhden paikallisen naisen kanssa ja ihmettelin ääneen sitä, miten meren rannasta
ei löydykään kaupungin upeimmat huvilat. Nainen mietti hetken asiaa, ja
tokaisi, että eihän siellä kukaan halua asua, kun siellä on niin kylmä.
Suomalaisella oli tässä vaiheessa pokassa pitelemistä.
Muualla
päin Kaliforniaa olen toki nähnyt upeita taloja meren rannoilla, mutta vaikka
Berkeley on tässä tapauksessa poikkeus, niin yksi kiinteistöihin liittyvä
seikka pitää varmaan paikkaansa ympäri Kaliforniaa, Berkeley mukaan lukien.
Yleensä nimittäin todella hienoja asuntoja löytyy kauempaa meren läheisyydestä
kukkuloilta (hills = kukkulat). Näin myös on asian laita varmasti Berkelyssä,
vaikken ole päässyt tätä vielä todistamaan omin silmin. Alueet kuten Berkeley
Hills, Hollywood Hills ja Beverly Hills sijaitsevat ylhäällä kukkuloilla eristyksessä
ihmisvilinältä, alueilta on upeat maisemat kauas horisonttiin eikä näihin
paikkoihin yleensä pääse helposti julkisilla kulkuvälineillä, mikä vähentää
alueelle ”kuulumattomien” ihmisten määrää. Niinpä ne ovat turvallisia alueita
ja näköalojen vuoksi myös kalliita. Tämmöisen yleistyksen uskallan
Kaliforniasta tehdä, mutta saatan myös olla asian suhteen väärässä, joten
kannattaa suhtautua vähän skeptisesti tähän havaintooni.
Kukkulat
ovat osa Kaliforniaa usealla alueella, koska valtaosa osavaltiosta muodostuu havaintojeni
perusteella siten, että meren rannassa on litteää ja sisämaahan tullessa
maanpinta nousee kohti kukkuloita. Näin myös Berkeleyssä ja niinpä matka
yliopistolle kotoani merenrannan lähesiyydestä kohti sisämaata on hyvin loivaa mutta lähes jatkuvaa ylämäkeä, kunnes
yliopiston kampuksella ylämäki jyrkkenee. Kampus sijaitsee kokonaan ylämäessä,
mistä kukaan ei ollut minua varoittanut ennakkoon. Onnistuin vihdoin hankkimaan
itselleni pyörän ja kun saavun työmatkan päätteeksi toimistolle, olen saanut jo
melko hyvän aamutreenin ja hien otsaan, kiitos jatkuvan ylämäen. Toisaalta
Berkeleyssä on todella helppo suunnistaa maantiedon vuoksi: kukkulat on idässä
ja meri lännessä, joten oman kulkusuunnan pystyy lähes aina tarkistamaan
katsomalla ympärille.
Vaikka
Berkeley ei näytä alueena kovin kummoiselta, on se silti erittäin kallis paikka
asua, vaikkei kalliilla kukkuloilla eläisikään. Vuokrat ovat todella korkeita,
puhumattakaan asunnon omistamisesta. Esimerkiksi tämä kolmen huoneen unelmien
koti irtoaisi 575 000 dollarilla (toivottavasti linkki toimii: http://www.realtor.com/realestateandhomes-detail/1620-Chestnut-St_Berkeley_CA_94702_M10124-60068#photo14).
Koska talojen hinnat ovat niin naurettavissa lukemissa, myös vuokrat ovat
tietenkin korkeat. Minähän maksan vuokraa omasta kalustetusta huoneesta 650
euroa kaikkien muine asumiskuluineen, ja keittiön ja vessan jaan
vuokranantajani kanssa. Omaa Jyväskylän-kaksiotani alivuokraan parhaillaan
kalustettuna samaan hintaan. Vaikka olenkin ehkä hieman objektiivinen näin
sanomaan, niin sanonpa silti, että minun alivuokralaiseni saa kyllä enemmän
rahoilleen vastinetta, jos pelkistä asumisoloista puhutaan. Talo, jossa täällä
asun ei ole erityisen huono, mutta kyllä 90-luvun lopulla rakennettu
saunallinen kaksio lasitetulla parvekkeella voittaa yhden makuuhuoneen mennen
tullen. Toisaalta, perjantaina minua odotti kotona vastaleivottu
sipulipiirakka, joten kyllä tässäkin asumismuodossa on omat hyvät puolensa.
Koska
Berkeleyn asumiskustannukset ovat niin korkeat, seuraa siitä luonnollisesti
asunnottomuutta. Berkeleyssä on uskomattoman paljon kodittomia ja heihin törmää
jatkuvasti. Asunnottomuus ei katso ikää eikä etnisyyttä. Kaduilla näkee niin
nuoria kuin vanhoja sekä mustia, latinoja ja valkoihoisia. Koditomien vuoksi kaduilta löytää usein noita edellä mainittuja hylättyjä vaatteita ja muita tavaroita. Omien havaintojeni
perusteella kodittomat ei pyöri missä tahansa kaupungilla, vaan he yleensä
ryhmittyvät tietyille alueille. Jostain kumman syystä kaupungin ainoan
McDonald’sin etuosa tuntuu olevan monen kantapaikka. Olen pohtinut syytä
moiseen ja tullut siihen tulokseen, että he pyörivät siellä joko halvan ruoan vuoksi
tai sitten ottaakseen kantaa. Jostain syystä uskon jälkimmäiseen.
Linja-autopysäkki, jolta hyppään yliopistolle vievän linja-auton kyytiin,
sijaitsee Urban Mattress eli vapaasti suomennettuna Kaupungin patja –nimistä
sänkyliikettä vastapäätä. Eräänä aamuna minua hieman huvitti (vaikkei saisi),
kun eräs koditon henkilö nukkui maassa liikkeen näyteikkunoiden edessä. Siinäpä
urbaania patjaa kerrakseen! Olen melko varma, että väsynyt kaduntallaaja ei
ollut valinnut nukkumispaikkaansa sattumalta. Jos olisin kehdannut, olisin
ottanut kuvan.
Syy,
miksi luulen kodittomien kantapaikkojen olevan kannanotto eikä käytännön ja
rahapulan luoma välttämättömyys on se, että berkeleyläiset tuntuvat olevan yhteiskunnallisesti
valveutunutta ja ehkä hieman hippimäisiä kansaa. Kaupunkilaiset eivät tunnu
kannattavan suuria ketjufirmoja, minkä puolesta puhuu esimerkiksi se, että
kaupungissa on vain yksi Starbucks ja yksi McDonald’s ja lähin Walmart on
automatkan päässä Berkeleyn ulkopuolella. Vaateliikkeitä täällä on todella
vähän ja ainoa tähän mennessä huomaamani ketjuliike vaatteiden osalta on Urban
Outfitters. Täytyy tosin tähän väliin huomauttaa, että Berkeley on todella
pieni pinta-alaltaan. Koska neliökilometrit ei kerro kenellekään yhtään mitään,
kuvaa kaupungin kokoa paremmin mielestäni se, että se on pienempi kuin kolme
Helsinki-Vantaan lentokenttää. Väkiluku on kuitenkin samaa kokoluokkaa Lahden
kanssa, joten aika tiheässä täällä ollaan. Asiakkaita suurille firmoille siis
riittää, kun ottaa huomioon vielä muut lähikaupungit, ja niinpä valtaosa
suurista firmoista on kyllä pystyttänyt toimipisteen alueelle, mutta ne ovat
Berkeleyn ulkopuolella. Berkeley ei toisin sanoen ole missään nimessä mikään
shoppailijan paratiisi, mutta sitä varten naapurista löytyy esimerkiksi San
Francisco, joka onkin shoppailumahdollisuuksiltaan jotain aivan toista luokkaa.
Berkeleyläisten
protesti suuria ketjuliikkeitä kohtaan on osa alueen ja yliopiston väen
yhteiskunnallista valveutuneisuutta. Lukuvuotta ei ole ehtinyt kulua vielä kuukauttakaan ja olen jo
nähnyt kampuksella protestin eläinkokeita ja miesten ympärileikkausta vastaan
sekä yliopiston ”ei-akateemisten” työntekijöiden marssin korkeampien palkkojen
puolesta. En tiedä, saavatko mielensäosoittajat mitään aikaiseksi
protesteillaan, mutta onhan se ihana avautua, jos joku asia vituttaa. Yksi
päivä päivittelin erään naisen kanssa linja-autossa sitä, miten meidän
käyttämämme vuoron linja-autoja kulkee aivan liian harvoin, ne ovat aina myöhässä
ja tupaten täynnä matkustajia. Keskustellessamme täti veti repustaan esiin
nivaskan lappuja, joille oli kirjoittanut paikallisen linja-autofirman
asiakaspalvelun puhelinnumeron. Hän sanoi jakelevansa niitä ärtyneille
matkustajilla ja kehotti meitä valittamaan asiasta puhelimitse. Niinhän se on,
että asiat eivät muutu, jos niistä ei valita. En silti soittanut numeroon.
Tänään kävin katufestareilla, joita voisi verrata suomalaisiin markkinoihin.
Torin sijaan tapahtumapaikkana oli vain katu. Siellä eräässä kojussa mies myi
erinäköisiä käsin tehtyjä ”läpysköitä”, jossa jokaisessa luki jollain kielellä
sana rauha. Löytyipä joukosta myös suomen kielen rauha. Mieleni olisi tehnyt
alkaa päteä ja kertoa miehelle, että kun suomen kielessä toivotetaan jotain, pannaan
sana partitiiviin (rauha à
rauhaa, hyvä syntymäpäivä à
hyvää syntymäpäivää), mutta annettakoon tämmöinen pieni tyyliseikka anteeksi
paikalliselle rauhaa rakastavalle hipille.
Hippimäisyys
ja jonkinasteinen vasemmistolaisuus, mitä ikinä se sitten USA:ssa
tarkoittaakaan, näkyy myös politiikassa.
Vuokranantajani oli esimerkiksi kampanjoimassa Bernie Sandersin puolesta enkä
ole vielä törmännyt yhteenkään Trumppia kannattavaan puskuritarraan kenenkään
autossa. Tällä viikolla yliopiston orientaatiossa kansainvälisen toimiston
henkilökunnan jäsen puhui jostain tylsästä byrokratia-asiasta ja käytti termiä
”it trumps off”. En oikein tiedä, mitä se tarkoittaa (olen todella huono
fraasiverbeissä ja tarkoituksena olisi ostaa täältä jonkinlainen
fraasiverbisanakirja), mutta kommenttinsa jälkeen nainen sanoi ”I hate that we
have to say trump”, mikä kuvasi mielestäni hyvin paikallisten suhtautumista
tuohon kiistanalaiseen hahmoon. Yliopistolta kyllä löytyy oma järjestö
republikaaniopiskelijoille, ja luinpa Facebookista lehtiartikkelin yliopiston
opiskelijasta, joka osallistui Trumpin vaalikampanjaankin, mutta voi sitä
negatiivisen nettikirjoittelun määrää, jonka artikkeli sai aikaan! Pari päivää
sitten kampuksella kävellessäni näin kaukana edessäni istuvan penkillä nuoren,
melko tukevan valkoihoisen pojan puku päällä. Asiallisen, mutta hieman
pöhöttyneen lookin pilasi totaalisesti hirveä punainen lippalakki. Kun kävelin
pojan ohi, mitä näinkään lippalakissa lukevan? ”Make America Great Again”,
mitäpä muutakaan.
Itse
asiassa voisi kuvitella, että täälläpäin olisi paljon enemmän Trumpia
kannattavia maahanmuuttokriitikoita, koska Berkeleyssä asuu uskomattoman paljon
eri kulttuurin ja etnisen taustan omaavia ihmisiä. Eräs mies sanoi, että täällä
Bay Areassa, johon kuuluu mm. Berkeley, San Francisco, Piilaakso ja San José,
51 prosenttia paikallisista puhuu kotona muuta kieltä kuin englantia. Tuota
tilastoa on helppo uskoa. Etenkin aasialaisten ja intialaisten määrä on
äärimmäisen suuri. En tietenkään voi tietää ihmisten kasvojen perusteella,
mistä he ovat kotoisin, ja ovatko he muuttaneet USA:han vuosi vai 30 vuotta
sitten vai ovatko he asuneet koko elämänsä USA:ssa, mutta ulkonäön ja etenkin puheen perusteella väitän, että välillä
valkoihoiset amerikkalaiset ovat täällä vähemmistönä. Tämä on tilanne
esimerkiksi usein linja-autossa, kaupassa tai vaikkapa tennistunneilla, joilla
olen alkanut käymään.
Koska
kaupungin väestö on lähtöisin ympäri maapalloa, on Berkeleyssä erinomaiset
elintarvikevalikoimat kaupoissa. En ole eläessäni nähnyt niin paljon erilaisia
vihanneksia ja hedelmiä kuin täällä eräässä paikallisessa kaupassa, ja mikä
hienointa, monet kaupan tuotteista on peräisin Kaliforniasta! Uskon, että
täällä pystyy kokkaamaan lähestulkoon mitä tahansa, kunhan vain tietää, mistä
etsiä ruokatarvikkeita. Kaupungin etninen kirjo näkyy myös ravintoloiden
määrässä ja laadussa. Vaikka kaupungissa on vain Lahden verran asukkaita,
täällä on varmasti Helsingin verran ravintoloita ja kahviloita. Minunkaan ei
tarvitse kauas kotoa kävellä, kun vastaan tulee donitsipaikka, bagel-kuppila ja
kuulemma oikein hyvä sushi-ravintola. Ilmeisesti ravintoloita kuitenkin myös
suljetaan melko nopeaan tahtiin, jos bisnes ei kannata. Minulle tulee
Facebookin sivuille uutisartikkeleita Berkeleyn paikalliselta sanomalehdeltä,
ja tasaisin väliajoin artikkelit koskevat jonkin paikallisen ravintolan
sulkeutumista.
Mainitisin
tekstissä aiemmin, miten uusien yliopisto-opiskelijoiden vanhemmat
kauhistelevat Berkeleyn likaisuutta. Henkilö, joka asian mainitsi, jatkoi
kuitenkin sanomalla, että kunhan vanhemmat pääsevät kampukselle, he huokaisevat
helpotuksesta ja tuumaavat, ettei täällä niin kamalaa olekaan. Niin, yliopisto
on Berkeleyn sydän kaikella mahdollisella tavalla. Berkeley on tunnettu maailmanlaajuisesti yliopistostaan. Yli 100 000 opiskelijaa haki opiskelemaan yliopistolle täksi lukuvuodeksi! Se on kaupungin suurin
työnantaja, se tuo alueelle paljon rahaa ja viisaita ihmisiä ympäri maapalloa
ja se on ehkä kaupungin kauneinta aluetta. Jos rähjäiset talot ja kadut alkaa
ahdistaa, voi maailmaa tulla pakoon yliopistolle ja katsella kampuksen upeita
rakennuksia. Ilman
yliopistoa Berkeley olisi varmasti hyvin erilainen. Täällä ei olisi läheskään
näin paljon eri kansalaisuuksia eikä varmaan myöskään niin paljon kodittomia,
kun asuntojen vuokrat olisivat kohtuullisempia. Kun kello lähenee kuutta
illalla, ja yliopistoväki palaa koteihinsa, kaupunki hiljenee hyvin äkkiä.
Liikkeet menevät täällä kiinni todella aikaisin ja liikenne rauhoittuu
nopeasti. Myös viikonloput tuntuvat jotenkin hiljaisilta ja
seesteisiltä, kun akateemikot ovat poissa liikenteestä. Ilman yliopistoa
minäkään en tietenkään olisi täällä ihmettelemässä kaupungin menoa. Olen
äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan täällä olla, ja vaikka
tekstistä ehkä oli luettavissa rivien välistä pientä negatiivisuutta kaupunkia
kohtaan, huomaan tykästyväni kaupunkiin päivä päivältä enemmän. Jos minua ei
ala näkymään Suomessa toukokuun loppupuolella, kun viisumini menee umpeen,
tulkaa etsimään minua Berkeleyn McDonald’sin edustalta, jonne olen saattanut
jäädä elämään laittoman ja kodittoman maahanmuuttajan elämää, kun en ole halunnut
palata takaisin Suomeen. Rauhaa ja rakkautta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti