SUURI TINDER-NUMERO

Kun nyt on saatu politiikka käsiteltyä, on aika palata siihen, mistä oli aiemmin puhe. Ihmissuhteiden rakentaminen ei ole tosiaan ollut kovin helppoa täällä, mutta pientä helpotusta ongelmaan on siis onnistunut tarjoamaan Tinder. Ennen Berkeleytä en ollut käynyt yksilläkään Tinder-treffeillä, vaikka olin kyllä kyseisen applikaation puhelimeeni ladannut Suomessa. En tiedä johtuuko se yksinäisyydestä, seikkailunhalusta vai vieraasta ympäristöstä, mutta olen täällä vihdoin uskaltautunut Tinderin vietäväksi. Kun tietää lähtevänsä kaupungista ja koko maasta pois alle vuoden kuluttua, sitä jotenkin osaa ottaa sellaisen hällä väliä –asenteen ja uskaltaa heittäytyä mukaan virtuaaliseen treffisirkukseen.

(lue seksikkäällä Barry White –äänellä) ”Honestly, I would love to see that smile of yours after a long day of intimacy and rest my hand on your butt as we lay together naked tied and sore of making love. [--] Well, I hope a date. Maybe a second one, then a third. Maybe a nice month of lusting each other until we finally make love and then continue to do so. Possibly who know god knows I would love to build trust with you and make love without a condom if you don’t mind birth control.” –Mies, Tinder

”You’re a beautiful girl and I want to impress you so I study my Finnish really well so that we can sleep together.” –Toinen mies, Tinder

Niin. Kyllähän tuolla Tinderissä on tullut kaikenlaista kiimaista hiihtäjää vastaan. Tuo ensiksi mainitsemani viesti tuli eräältä herrasmieheltä noin tunnin chattailun jälkeen. Jännä juttu, emme koskaan päätyneet treffeille hänen kanssaan. Myös jälkimmäinen herrasmies sai pakit. Kaiken kaikkiaan olen tavannut kolme eri Tinder-tuttavuutta syksyn aikana ihan kasvotusten, joten mistään suurista luvuista ei ole kyse, mutta pääasia, että olen jotain tekemistä saanut tyhjiin viikonloppuihini. Koska amerikkalaiset taitaa erinomaisesti small talkin (asia, jossa meillä suomalaisilla olisi oikeasti opittavaa), on treffit sujuneet mukavan jouhevasti ilman ahdistavia hiljaisia hetkiä. Kun vielä tietää, että amerikkalaisten treffikulttuuri on muutenkin paljon rennompaa kuin suomalaisten, ei suuria paineita Tinder-treffeistä ole päässyt tulemaan.

Toki muutamia pettymyksiäkin on osunut kohdalle, kun treffit on jo sovittu, mutta tyyppi on viime hetkellä perunut tapaamisen. Olen kuitenkin onnistunut kasvattamaan melko paksun Tinder-nahkan, joten en ole kuitenkaan moisista pakeista jaksanut pahemmin piitata. Meressä on kuitenkin paljon kaloja, joten pari pahaa siikaa ei vielä maailmaa kaada. Bay Areassa, johon Berkeley kuuluu, asuu kaiken kaikkiaan noin 7 miljoonaa ihmistä, joten pulaa miehistä ei ole. Olen asettanut Tinderin etsimään minulle seuraa 30 kilometrin säteeltä eikä vielä kertaakaan ole käynyt niin, että olisin selannut kaikki miehet läpi ohjelmassa. Tinderiä tuntevat tietävät, että 5 miljoonan ihmisen Suomessa näin tapahtuu Tinderissä jatkuvasti, jos ohjelmassa käyttää hakusäteenä vaikkapa tuota 30 kilometriä. Lisäksi samojen tyyppien naamat ilmestyy jatkuvasti puhelimen näytölle Suomessa, vaikka olisin jo aiemmin ”pyyhkäissyt miehen vasemmalle”, koska Tinderillä ei yksinkertaisesti ole enää tarjota muutakaan. Jos taas täällä satun vahingossa pyyhkäisemään potentiaalisen tyypin vasemmalle, se oli sitten siinä. Sama mies ei luultavastikaan enää ilmesty omalle näytölle, koska miesten määrä on niin valtava, että ohjelmalla on näyttää muitakin tyyppejä.

Koska minulla on tosiaan ollut Tinder aikoinaan myös Suomessa, olen tehnyt muutamia havaintoja suomalaisten ja amerikkalaisten miesten profiilien eroihin liittyen. Heti alkuun täytyy kehua amerikkalaisia ja sanoa, että kylpyhuone-selfiet ovat selvästi harvinaisempia täällä kuin Suomessa, mistä suomalaiset sinkkumiehet voisivat kyllä ottaa oppia. Siinä missä suomalaismiehet esittelevät kylpyhuoneensa lisäksi innoissaan kalasaaliita Tinder-kuvissaan, amerikkalaiset esittelevät koiriaan. Jos koiraa ei satu kuvista löytymään, mies kuitenkin suurella todennäköisyydellä muistaa mainita, että hän rakastaa koiria ja niinpä treffikumppaninkin tulisi niitä rakastaa. Amerikkalaismiehet myös usein mainitsevat profiilissaan hyvin amerikkalaiseen tyyliin rakastavansa perhettään ja/tai työtään, mitä ei kovin usein näe suomalaismiesten profiileissa. Työstä puheen ollen, useilla paikallisilla on suomalaisittain eksoottisia työnantajia, kuten Facebook, Apple, Goolge tai Über. Lisäksi lähes jokainen muistaa mainita, miten terveellistä ja sporttista elämää hän viettää, mikä kyllä pitää varmaan valtaosan kohdalla paikkaansa. Profiilien seassa on todella vähän ylipainoisia miehiä, mutta sama trendi näkyy alueella katukuvassakin. Paikalliset ihmiset, miehet ja naiset, ovat yleisesti ottaen normaalipainoista kansaa, mikä on ilmeisesti jonkinasteinen poikkeus koko Amerikkaa ajateltaessa.

Suomeen verrattuna Bay Area on myös tietenkin etnisesti paljon monipuolisempi alue. Tinderissä on miehiä joka maan kolkasta, jopa Suomestakin. Suomalaisten kanssa en tosin ole treffeille päätynyt enkä ole heidän kanssaan edes juuri jutellut. Koska ihmisten äidinkieli saattaa täällä olla vaikka mitä, on Tinderissä joillakin tyypeillä myös ollut suomalaisittain huvittavia nimiä. Olen törmännyt Tinderissä muun muassa Parsaan, Mustiin, Alipashaan, Nissaniin ja Pipiin. Pyyhkäisin parsat ja nissanit kylmänviileästi vasemmalle eli heidän kanssaan en siis halunnut alkaa jutella. Täytyy myöntää, että olen pysytellyt ”tykkäyksissäni” melko tarkkaan valkoihoisissa amerikkalaisissa. Yritän tässä keksiä selitystä moiseen, mutta en osaa sellaista antaa. Ehkä sitä vain näkee itsensä todennäköisemmin valkoihoisen miehen seurassa ja ehkä minua täällä ollessani kiinnnostaa tutustua enemmän amerikkalaisiin kuin vaikkapa eurooppalaisiin miehiin, joita täällä olisi kyllä myös paljon tarjolla. Toivottavasti et minua tuomitse jenkkien suosimisesta.

Toki saatat hyvinkin tuomita minut jo ihan vain Tinderin käytöstä, vaikkei sen käyttö kait enää nykyään niin kovin kummoinen juttu ole. Muistan, kun aikoinaan kauhistelimme kaverieden kanssa, ettemme halua löytää elämämme miestä baarista, koska sitten pitäisi kertoa lapsille, että äidin ja isin rakkaustarina alkoi joltain likaiselta tanssilattialta klo 2:30 lauantaiyönä. Jossain vaiheessa tuo kauhuskenaario muuttui Tinderiksi. Kukapa haluaisi kertoa lapsilleen, että tapasi lasten isän teknologian avulla?

Toisaalta se on kuitenkin erinomainen väline ihmisten tapaamiseen, vaikka perustuukin aika paljolti ulkonäköön. Ilman Tinderiä sosiaalinen elämäni olisi huomattavasti kyöhempää täällä ja minulta olisi jäänyt käymättä useassa paikassa ja kuulematta monia tarinoita. Tinder-treffien kautta olen päässyt muun muassa ihastelemaan eräiden treffien päätteeksi näitä maisemia (kuva napattu netistä, koska minun kökkökamerallani ei saa hyviä kuvia yövalaistuksessa). Kuvassa näkyy siis etualalla Berkeley ja takana San Francisco. Pilkistääpä kuvassa myös Golden Gate Bridge. Voittaa tuo treffipaikkana mielestäni Amarillon tai Coffee Housen mennen tullen.

Tinderin kautta tapasin myös onnekseni henkilön, jonka kanssa olen sittemmin viettänyt aikaa useimpina viikonloppuina. Kutsutaanpa häntä nyt vaikka nimellä Steve. Hän on asunut useamman vuoden Suomessa opiskellen ja jopa töitä tehden, joten hänen kanssaan minulla on ollut paljon juteltavaa. Häneltä olen oppinut paljon Yhdysvalloista kuin myös Suomesta. Steven mukaan suomalaiset muun muassa ovat äärimmäisen rehellistä kansaa kaiken paitsi pyörien ja televisioiden suhteen. Steven mielestä pyöriä siis varastetaan Suomessa paljon. Televisiokommentti taas liittyy siihen aikaan, jolloin suomalaiset joutuivat pienen paniikin valtaan, jos ovikello soi odottamatta. Oven takanahan saattoi olla TV-lupatarkastaja, jonka vieraillessa suomalainen on Steven mielestä valmis heittämään hetkellisesti hyvästit kaikille jaloille rehellisyyteen liittyville periaatteilleen. Kun Steve tämän kommentin heitti ensitreffeillämme, sain pienen naurukohtauksen, kun mietin, miltä tuo koko TV-maksuhässäkkä on mahtanut ulkomaisen silmissä näyttää. Onneksi tuosta käytännöstä on päästy eroon. Naurukohtaukseni johtui joko tarinan hauskuudesta tai sitten siitä, että olin juonut jo itseni baarissa aika mukavaksi siinä vaiheessa iltaa. Olin kyllä varsinaisen hieno leidi noilla treffeillä, kun join itseni pieneen hiprakkaan, kun treffikumppani alkoi tarjota juomia, mutta näinhän suomalainen toimii ilmaisen viinan edessä, ja tämän Steve kyllä varmasti tiesi omakohtaisista Suomi-kokemuksista, joten ihan saa itseään syyttää isosta baarilaskusta. Olen kyllä sittemmin tarjonnut Stevelle juomia useaan otteeseen baarissa, joten ihan kokonaan en ole unohtanut itsenäisen suomalaisnaisen ylpeyttä, joka ei salli elää miehen rahoilla.

Hauskojen Suomi-juttujen ja ilmaisen viinan lisäksi olisi myös kiitospäiväni ollut varmasti paljon tylsempi ilman Steveä. Kiitospäiväähän vietettiin siis torstaina 24.11. Yhdysvalloissa, ja Steve kutsui minut hänen perheensä luokse Chicoon tuota viikonloppua viettämään. Chico löytyy 2,5 tunnin ajomatkan päästä pohjoisesta, Kalifornian osavaltion Sacramenton pohjoispuolelta. Steven mukaan Chico on ”Real California” viitaten alueella tapahtuvaan maanviljelyyn. Jos Kaliforniasta pyyhkisi kaikkien tuntemat Los Angelesin, San Franciscon, San Diegon ja Orange Countyn ja jos Kalifornian merenpinta nousisi niin, että 100 kilometriä leveä kaistale koko rannikosta menini meren alle, Kaliforniasta olisi jäljellä enää helvetinmoinen määrä peltoa. Kalifornia tuottaa maantiedon opettajani mukaan noin 90 prosenttia Yhdysvaltojen kotimaisista elintarvikkeista, joten tämä osavaltio tosiaankin on loppujen lopuksi aikmoinen pöndelä.

Kiitospäiväviikonloppuna pääsin siis matkustamaan autolla Kaliforniassa, mikä oli jo kokemus itsessään. Jos Kaliforniaa pitäisi kuvata kahdella sanalla näkemäni mukaan, sanoisin peltoa ja vuoria. Alla olevien kuvien perusteella saa jo aika hyvän käsityksen matkasta, koska maisemat ei juuri muuttuneet matkan aikana. Steve sanoikin, että Yhdysvalloissa on kiva ajella autolla, kun maisemat on niin erilaisia eri paikoissa, mutta maiseman vaihtumista saattaa joutua odottamaan tuntiolkulla. Täytyy muistaakin, että Kalifornia on suurempi pinta-alaltaan kuin koko Suomi, joten ihan minään Kalifornian maantiedon asinatuntijana minua ei vielä kannata pitää sen perusteella, että olen nähnyt osavaltiosta ehkä noin 0,07 prosenttia (heitin jällleen luvun hatusta), joten kyllä sieltä varmaan muutkin löytyy kuin peltoja ja vuoria.

 

Autoilun lisäksi pääsin tekemään paljon muuta periamerikkalaista kiitospäiväviikonloppuna, kuten syömään kalkkunaa, jamssia, karpalokastiketta ja stuffingia eli täytettä (ei kait sille parempaakaan käännöstä ole). Steven vanhemmat sattuvat olemaan kovia kokkaamaan, mistä todisteena keittiöstä löytyvät kuusi kaasulevyä ja kolme uunia, joten taisin päästä onnekseni vielä astetta paremman kiitospäiväruoan ääreen. Syömisen ohella katsottiin tietenkin amerikkalaista jalkapalloa, juotiin alkoholia ja siliteltiin koiria. Lisäksi viikonloppuun kuului vierailu Sierra Nevadan olutpanimolla (oluenjuonti on erittäin pop USA:ssa), paska scifi-elokuva paikallisessa elokuvateatterissa (The Arrival nimeltään), joulukuusen valojen asettelua (valoja oli snadisti enemmän kuin normi Suomi-kuusessa) ja kävelylä paikallisessa puistossa (amerikkalaiset tykkää puistoistaan) sekä sushi-överit (ravintolalasku oli makoisat 100 dollaria kahdelta, mikä kertoo ehkä jotain ruoan määrästä).

Kaikesta tästä olisin siis jäänyt paitsi ilman Tinderiä, joten mielestäni olen ansainnut synninpäästön kyseisen applikaation käytöstä. Mainittakoon vielä ennen kuin spekulaatiot sukulaisten keskuudessa käyvät liian kuumiksi, että ihan tässä kaveripohjalla hengaillaan Steven kanssa. Minä tiedän 110 prosentin varmuudella, että minulla koittaa paluu Suomeen toukokuussa, joten pitää yrittää pitää pää kylmänä ja miehet tietyn etäisyyden päässä itsestä, ettei tarvitse palata Suomeen sydänsurujen murtamana. JOS kuitenkin pääsee käymään niin, että Suomeen palatessani ikävöin jonkun jenkkimiehen perään, niin ongelma varmasti katoaa sillä millä se tulikin eli Tinder vaan esille ja Suomen sinkkutarjontaa selaamaan! Odottakaa siis vain rauhassa peräkammarin pojat jossain siellä Kuusamossa, Iisalmessa ja Somerossa! Kyllä tämä täti palaa vielä Suomen-markkinoille!