KAIKEN MAAILMAN FLTA-OPETTAJIA

Tervehdys Syracusesta, New Yorkin osavaltion pohjoispuolelta! Täällä sitä ollaan noin 50 muun FLTA:n kanssa orientoitumassa tulevaan koitokseen. Kuten aikaisemmin mainitsin, täällä on uransa alussa olevia kielten opettajia lähestulkoon ympäri maapalloa Etelä-Afrikasta Bahrainiin ja Argentiinasta Irlantiin. On ollut mielenkiintoista oppia uusia asioita vieraista kulttuureista suoraan kyseisen kulttuurin edustajan kertomana. Koska matkani loppuajan keskityn Yhdysvaltoihin ja amerikkalaiseen kulttuuriin, omistan tämän tekstin muille kulttuureille.

Sanotaan, että joskus stereotypiat pitävät paikkaansa, ja niin kävi myös erään kiinalaistytön kanssa, joka onnistui tekemään mielestäni jotain hyvin kiinalaista eilen lounaalla. Eräs amerikkalainen mies kysyi tytöltä mielipidettä Panda Expressistä, joka tarjoaa kiinalaista pikaruokaa. Tyttö vastasi, että firman ruoka on delicious, jolloin amerikkalainen ihmetteli, miten kiinalainen henkilö voi pitää amerikkalaista pikaruokamoskaa herkullisena kiinalaisruokana. Tämän jälkeen tyttö sanoi, että Panda Expressin ruoka on huonoa kiinalaista ruokaa, mutta ruoka on hyvää amerikkalaiseksi ruoaksi. En siis oikein päässyt selville, oliko ruoka tytön mielestä hyvää vai ei. Tytön kommentti muistutti minua savolaisesta ”suattaahan se olla, vuan suattaa se olla olemattakin” –tyyppisestä vastuksesta, mikä minua kuopiolaisena hieman huvitti. Seuraavaksi tyttö selitti minulle, että hän kannattaa taolaista filosofiaa, jossa ääripäiden sijaan valitaan aina keskitie. Mikään ei siis ole mustaa tai valkoista, vaan harmaata. Täytyy myöntää, etten ollut aikaisemmin perillä kiinalaisista filosofioista, vaikka taolaisuus sanana oli tuttu, mutta tytön selityksen jälkeen minusta tuntui, että ymmärrän kiinalaisia himpun verran paremmin kuin ennen. Itse asiassa saatan savolaisena ymmärtää heitä paremmin kuin kuvittelinkaan!

Seuraava esimerkki kulttuurieroista on huomattavasti karumpi. Keskustelimme libanonilaisen tytön kanssa uskonnosta ja hän kertoi kuuluvansa johonkin erityiseen uskontoryhmään, jonka nimeä en valitettavasti muista (yritin googlettaa nimeä huonolla menestyksellä). Hän kertoi, ettei hänen uskontonsa salli hänen mennä naimisiin toisen uskonnon edustajan kanssa. Vaarana olisi, että hänen sukunsa sulkisi hänet suvun ulkopuolelle tai jopa tappaisi hänet. Tällä hetkellä tyttö seurustelee kuitenkin kristityn miehen kanssa, ja kuulemma yksi syy hänen FLTA-osallistumiseen onkin, että hän voi ottaa etäisyyttä poikaystäväänsä ja lopulta erota hänestä, koska heidän seurustelu ei voi johtaa mihinkään vakavaan. Tyttö sanoi, että hänen tapauksessa häntä ei oltaisi kuitenkaan tappamassa, mutta eläminen vaikeutuisi huomattavasti. Erikoisinta tässä oli se, että tyttö kertoi tarinaansa kuin se olisi ollut yhtä normaalia kuin vaikkapa oman koulutaustan selittäminen. Kaitpa sitä tottuu elämään niiden tapojen ja sääntöjen kanssa, joiden kanssa on tekemisissä syntymästään saakka, vaikka ne saattavat tuntua toisista kuinka tuomittavilta tahansa tai jopa lainvastaiselta.

Toinen erikoinen tapaus liittyi kauloistamme roikkuviin nimikyltteihin, jotka meille jaettiin orientaation alussa. Nimikyltissä luki myös nimikyltin omistajan kansalaisuus ja tulevan kohdeyliopiston nimi. Keskustelin erään tytön kanssa ensimmäisenä päivänä orientaatiossa, ja ihmettelin ääneen, kun hänellä ei ollut nimikylttiä kaulassa kuten muilla. Hän sanoi, ettei halunnut pitää kylttiä kaulassa, koska hänen kotimaaksi oli merkitty kylttiin Israel. Oikeasti tyttö oli kotoisin Palestiinasta. Tyttö ei kuitenkaan ollut loukkaantunut eikä vihainen asiasta eikä ottanut asiaa puheeksi henkilökunnan kanssa, vaikka sitä hänelle ehdotin. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä parempi niin, onhan Palestiina melko herkkä aihe amerikkalaisille.

Orientaatiossa on myös useita turkkilaisia, ja olen kuullut Erdoganin mainittavan keskusteluissa muutamia kertoja. Minua kiinnostaa kovasti Turkin tilanne, ja senpä vuoksi olisi mukava kuulla turkkilaisten versio tapahtumista median sijaan, mutta turkkilaiset eivät taida olla kovin halukkaita puhumaan asiasta. Eräs nainen taisi mennä vähän vaikeaksi minun kysyessäni asiasta, joten vaihdoimme äkkiä puheenaihetta enkä aio enää ottaa asiaa esille kenenkään kanssa. Venäläisten kanssa en myöskään ole alkanut politiikasta ja Putinista puhumaan, vaikka mieli tekisi. Selvennykseksi sanottakoon vielä, ettei tarkoituksenani ole työntää turkkilaisille ja venäläisille omia mielipiteitäni heidän maita koskevista asioista, vaan kuulla vain heidän ajatuksiaan, mutta ehkä sellaiseen keskusteluun tarvittaisiin syvempi tuttavuus.

No mutta entäs Suomi? Suomalaiset, minä mukaan lukien, ovat yleensä kiinnostuneita kuulemaan, mitä ulkomaalaiset meistä tietävät tai ajattelevat, ja siksipä on ollut mielenkiintoista nähdä ihmisten reaktioita ja kommentteja heidän kuullessaan kotimaani. Osa on ollut aidosti innoissaan ja kiinnostuneita kotimaastani, toiset taas eivät, mikä on toki normaalia. Olen kuullut sanottavan esimerkiksi, että suomalaiset ovat etäisiä, Suomessa on viikinkejä, hevimusiikkia ja Nightwish, Suomessa on kallista ja kylmää. Tänään eräs egyptiläinen tyttö oli aivan pihalla, kun kerroin, että kotimaani on Finland. Minun piti toistaa  hänelle maan nimi monta kertaa, koska tyttö ei vain tajunnut, mistä maasta on kyse. Jouduin myös selittämään hänelle, missä ihmeessä koko maa edes sijaitsee (hän ei tosin ole ollut ainoa, jolle olen joutunut hieman selittämään), ja lopulta hän myönsi, ettei ole ikinä kuullutkaan Suomesta. Toinen egyptiläinen taas kommentoi kotimaatani kysymällä ”So you’re Finnish?”. Olisikohan pieni Suomen promootioprojekti tarpeen Egyptissä? Muutamia kommentteja on tullut myös Suomen korkeasta koulutuksen tasosta ja eräs luennoitsija jopa totesi, että hänellä ei varmaan ole minulle mitään tarjottavaa vieraan kielen opetuksesta, koska minä tiedän jo kaiken. Noh, amerikkalaiset tuppaavat vähän liioittelemaan asioita kuulijan hyväksi, joten pannaan se kommentti kohteliaisuuden piikkiin.

Huominen päivä on vielä edessä täällä kansalaisuuksien sekamelskassa, kunnes on aika alkaa siirtyä kohti länttä. Ensiksi vietän neljä päivää Chicagossa (to-ma), jonka jälkeen lennän loppukohteeseeni eli Berkeleyyn. Orientaatiomme loppuu huomenna jäähyväis-illalliseen, jonka aikana eri maiden edustajat saavat esittää tai opettaa jotain omasta kulttuurista. Minulla olisi tarkoituksena opettaa orientaatioväelle letkajenkkaa, mutta harmikseni luin äsken Wikipediasta, että letkis onkin suomalainen versio yhdysvaltalaisesta bunny hop –tanssista, jonka suomalaiset vaihto-oppilaat toivat USA:sta mukanaan Suomeen 1960-luvulla. Voi toki olla, että osaa yleisöä kiehtoo tämä USA-yhteys Suomen kulttuurissa, mikä toivottavasti innostaa heidät pistämään jalalla koreasti pitkässä letkassa keskellä illallispöytiä. Ehkäpä Vesivehmaan jenkan sanat käyvät toteen: ”lämmin oli kesäilta, mieli korkealla, kun jenkantahti soi Vesivehmaalla.” Tässä tapauksessa kuitenkin Syracusessa.